MELKEIN YHDEN VIIKON RUOKAPÄIVÄKIRJA

Lupaamani ruokapäiväkirja on vihdoin valmis. Viikko ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta kirjasin kaiken kuitenkin rehellisesti ylös. Maanantaiaamuna heräsin ikävään tunteeseen lähestyvästä flunssasta ja olin koko päivän ihan supernuutunut. Illalla en jaksanut mennä kahvakuulatunnille lapsen harrastuksen aikana, vaan raahauduin odottamaan häntä kahvilaan, missä söin lihapasteijan ja join limun! Siinä siis hyvin alkaneen viikon ensimmäinen illallinen... Ei todellakaan mikään optimaalinen päivä!

Maanantai-illan väsystä johtuen en jaksanut tehdä tiistaille mitään lounasta, vaan nappasin työmatkalla kaupasta valmiin keiton (Kokkikartanon täyteläinen lohikeitto on oikeasti aika hyvä valmisruoka) ja siihen vähän lisukkeita. No, näitä sattuu ja onneksi flunssa ei iskenyt kauhean pahasti, mitä nyt olen koko viikon ollut vähän puolikuntoinen.

Viikko oli muutaman muunkin asian suhteen vähän poikkeuksellinen. Aamuisin oli tarjolla tuoreita marjoja, joita yleensä en harrasta talviaikaan, mutta olivat tarjouksessa, joten en voinut vastustaa kiusausta. Lisäksi söin lähes joka päivä välipalan, mikä osoittautui huomattavan "työlääksi" tehtäväksi. Aterioiden väli tuppaa normaalisti olemaan liian pitkä, mikä aiheuttaa ongelmia viimeistään illalla. Liian kovan nälän lisäksi erilaiset mielihalut iskevät ja tekisi mieli napsia koko ajan jotain (ja mieluiten jotain hyvää...). Ongelma vaan on se, että vaikka mulla tulisikin nälkä tuon liian pitkän tauon aikana, niin mitään ei kuitenkaan tee mieli. Söinkin välipalat lähestulkoon väkisin (ei kivaa!), mutta kyllähän ne auttoivat. Tavaksi asti en niiden kuitenkaan uskalla vielä sanoa muodostuneen, joten hommaan pitää kiinnittää jatkossakin erikoishuomiota.

Toinen poikkeus oli se, että söimme pastaa pitkästä aikaa ja jopa kahteen otteeseen. Tiistain Bolognese syötiin lapsen toiveesta ja lopputulos oli odotettavissa: superväsymys välittömästi ruuan jälkeen ja loppuilta menikin nukkumaan menoa odotellessa. Tyypillistä oli myös se, että pastaa tuli syötyä ihan liian paljon! Mutta ai että se oli kyllä hyvää ❤ Keskiviikkona iski hillitön avocado-pastahimo, joten sitä sitten pitkän tauon jälkeen. Jäähtynyt pasta ei väsytä samalla tavalla, olen jostain lukenut, että pastan glykeeminen indeksi laskee jäähtyessään, eikä näin ollen aiheuta samanlaisia "oireita" kuin lämpimänä. Itse asiassa tästä tuli mielenkiintoinen Prisma dokumenttikin pari vuotta sitten. Oli miten oli, niin huomaan kyllä tuon pitävän paikkaansa, mistä se sitten johtuukaan.

En ole koskaan ollut erityinen rahka-fani, mutta nyt olen löytänyt nuo Valion ProFeel -rahkat, joissa ei ole sitä "kitalaen kuivattavaa" efektiä, niin kuin rahkoissa yleensä. Kaikenlaiset maitopohjaiset tuotteet aiheuttavat mulla mahan turvotusta, mutta nämä rahkat ja tuo Valion Kreikkalainen jugurtti eivät sitä jostain syystä tee. Olisi tosi kiva, jos noita Valion rahkoja olisi muitakin makuja ihan sokerillisena - kaikenlaiset makeutusaineet ovat mulle maun puolesta ihan ehdoton no no. Sokeroimattomana löytyy muitakin makuja kuin mansikka ja vadelma, mutta niissä on keinotekoisia makeutusaineita, blääh!

Aamuisin juon aamupalan jälkeen pari isoa kuppia maitokahvia ja päivän mittaan kiitettävän määrän vettä. Olen joskus mitannut, että vettä kuluu normaalipäivänä 2-3 litraa. Tämä varmaan osaltaan auttaa siihen, että kestän noita pidempiä ateriavälejä. Veden juontiin mun ei onneksi tarvitse kiinnittää erityistä huomiota, kaipaan ja tarvitsen sitä säännöllisesti, enkä myöskään kaipaa veteen mitään mausteita, vaan tykkään siitä ihan semmoisenaan.

Mutta höpinät sikseen, tässä mun lähes viikon ruokapäiväkirja! Jostain syystä tuo käyttämäni kuvakollaasiohjelma asettelee kuvat ihan väärään järjestykseen ja tekee kuvista tosi huonolaatuisia... koittakaa kestää :)

MAANANTAI

Aamupala: Kreikkalaista jugurttia (Valio), loraus hunajaa, marjoja ja granolaa, mansikka-appelsiinismoothie, cashew-pähkinöitä
Välipala: Elovena-välipalapatukka
Lounas: Salaatti, lohta, kananmuna, 1/2 purkkia Valion pehmeää raejuustoa, pala siemennäkkäriä
Välipala: mandariini
Illallinen: Lihapasteija ja limu kahvilassa (ei kuvaa...)

TIISTAI

Aamupala: kaurapuuro, jossa lusikallinen maapähkinävoita, 1/2 banaani ja pari mansikkaa, mansikka-appelsiinismoothie, cashew-pähkinöitä
Lounas: Lohikeitto, sämpylä ja sulatejuustoa, 1/2 purkkia raejuustoa, paprikaa
Välipala: Mansikkarahka ja viinirypäleitä
Illallinen: Spagetti Bolognese, juustoraastetta ja raakoja porkkanatikkuja

KESKIVIIKKO

Aamupala: Kreikkalaista jugurttia, loraus hunajaa, banaania, mansikkaa ja granolaa, mansikka-puna&mustaherukka-appelsiinismoothie, cashew-pähkinöitä
Lounas: Annukan parsakaalisalaattia (sovellettu resepti, alkuperäisen ohjeen löydät täältä), kanaa ja paprikaa
Välipala: Vadelmarahka (ei kuvaa)
Illallinen: lihapullia, avocado-pastaa, raakoja porkkanatikkuja

TORSTAI

Aamupala: mangoa, marjoja, mansikkarahka ja cashew-pähkinöitä
Lounas: kanaa, raejuusto, paprikaa ja avocadoa
Välipala: loput aamun mangosta ja marjoista
Illallinen: linssikastiketta ja riisiä, pikamarinoitua fenkolia, kurkkua ja paprikaa
Illemmalla: muutama pala suklaata (en ehtinyt kuvata 😀)

PERJANTAI

Aamupala: kaurapuuro voisilmällä, mansikka-puna&mustaherukka-appelsiinismoothie, cashew-pähkinöitä
Lounas: purkillinen tonnikalaa, tomaatti, avocado, sämpylä (ehkä muuten yksi ankeimmista lounasvaihtoehdoista...)
Illallinen: tortilloja (jauheliha-kidneypaputäytteellä) juustokuorrutteella, salaattia, avocadoa, raejuustoa ja salsakastiketta
Illemmalla: suklaata kolme riviä levystä ja viinirypäleitä

LAUANTAI

Aamupala: croissant, 1/2 purkkia vadelmarahkaa, vadelmia
Lounas: Kotipizzan Pepperoni-pizza (olin koulutuksessa, pizzat tilattiin koko porukalle)
Illallinen: pihvi, perunamuusigratiini, kesäkurpitsa-palsternakkalisuke (korvaa ohjeen porkkana palstrenakalla ja lisää vähän lehtikaalia), punaviiniä
Jälkkäriksi: mantelikakkua ja mansikkajätskiä

Tätä oli tosi kiva tehdä!! Mielessä on ollut tämmöinen ruokapäiväkirja vaikka kuinka monta kertaa, mutta jotenkin en ole sitä saanut aikaiseksi ilman tätä "pakkoa", joka syntyi lupauksesta Annukalle ja Jennylle. Ja ihan hyvä pakko tämä olikin, kiitos vaan! Vaikka söin ihan normaalisti katastrofipäivineen ja suklaineen, niin silti tämä ylös kirjaaminen (ja kuvaaminen) pistää miettimään syömisiä vähän normaalia tarkemmin. Ja hei, nyt kyllä vedän takaisin tuon suklaamaininnan - en oikeasti ajattele, että noista suklaapaloista mitään haittaa olisi. Enemmän mua hirvittää muutaman päivän liian vähät syömiset (varsinkin maanantai).

Se, mikä tämän ruokapäiväkirjan varsinainen pointti on (sen lisäksi, että tämän tekeminen oli kivaa ja mielenkiintoista): terveellinen ja monipuolinen ruoka ei todellakaan ole monimutkaista tai vaikeaa tehdä. Viikossa oli huonoja päiviä ja huonoja valintoja, mutta sekin on tärkeää - kukaan meistä ei pysty elämään täydellistä elämää. Jos siihen pyrkii jatkuvasti ja armottomasti, elämä on aika kurjaa. Toki niitäkin on, joilla optimaalinen ruokavalio on niin selkärankaan rakennettu, että he eivät liikoja joudu asiaa miettimään ja "onnistuvat" lähes aina, mutta uskallanpa väittää, että ei heitä montaa joukossamme kävele. Tämän viikon ruuat olivat suurimmaksi osaksi tosi yksinkertaisia ja helppoja valmistaa, eikä mitään erityisiä kokkitaitoja tarvittu. Jos mietitään sitä mun mielestä parasta ohjetta eli 80/20, niin tämä viikko onnistui aika lailla sinne päin. On makuasia, lasketaanko esim. lauantai-illan iltaruoka "hyväksi" vai "pahaksi" tuon punkun ja mantelikakun takia! Minähän mieluiten lasken punkun omaksi ruoka-aineekseen - kröhöm, tai siis laskisin, jos voisin 😂 Mutta ymmärrätte varmaan pointin: ei pari palaa suklaata, yksi pizza, pala kakkua tai unohtunut iltaruoka kaada mitään, jos iso kuva on kunnossa. Jokainen sitten itse määrittelee, mitä se "kunnossa" tarkoittaa, että kuinka tiukka sen ruokavalion pitää olla. Itse olen sitä mieltä, että jos syöminen aiheuttaa harmaita hiuksia, stressiä tai ahdistusta, asiaan pitäisi tarttua. No niin, lopetan nyt tämän aiheen, koska voisin kirjoittaa tästä loputtomasti...

Tämän viikon aikana päätin tehdä seuraavaksi niukisteluviikon ruokapäiväkirjan. Ja tarkoitan niukistelulla nyt rahan miettimistä. Olen tosi onnekas siinä, että tienaan sen verran, ettei mun tarvitse miettiä ruokakaupassa jokaista ostosta erikseen. Hyvä ja laadukas ruoka on myös niin lähellä mun sydäntä, että en pidä siihen satsaamista tuhlauksena. Tämän huolettomuuden sivutuotteena tulee kuitenkin se, että kaikenlaista turhaa tulee ostettua aivan liian usein. En ole koskaan laskenut tarkkaan, kuinka paljon meillä menee rahaa ruokaan viikossa - aivan liikaa, sen tiedän. Haluankin seuraavaksi laskea ensin ihan normaaliviikon ruokakulut ja sitten kokeilla sellaista tarkan markan viikkoa. Rahaa saisi säästettyä varmasti ihan järjettömästi, jos ihan oikeasti kiinnittäisi huomiota tuohon ruokalaskuun! Olin muutama vuosi sitten kotona lähes koko lukuvuoden opintovapaata viettäen ja silloin kyllä huomasin sen, kuinka vähällä sitä ihminen pärjää, jos vähän vaan suunnittelee ruokakaupassa käyntejä tarkemmin. Tuosta vuodesta jäi monta hyvää "niukistelutapaa", mutta kyllä mä myönnän aika lailla valuneeni takaisin tapaan käyttää rahaa ruokaan turhan huolettomasti.

Tämän satsin hinnaksi tulee noin kymppi (jos marjat tarjouksessa), samalla rahalla saa tehtyä kahden päivän ruuat, jos oikein tarkaan suunnittelee! Aika älytöntä...

Nyt kuitenkin syön hetken aikaa sen kummemmin asiaa miettimättä - ja varsinkaan kuvaamatta! Olen ollut kaksi päivää ensiapukoulutuksessa ja huomenna meinaan pitää ihan totaalisen lepopäivän. Mitä nyt käydään äänestämässä, mutta muuten ohjelmassa taas sitä kuuluisaa ei minkään tekemistä - missä olen muuten ihan älyttömän hyvä, jos ette ole sitä jo huomanneet😀

Kuinka paljon te mietitte syömisiänne? Onko ruokapäiväkirjan pitäminen tuttua hommaa? 

Ja hei, kiinnostaisiko tällaiset ruokapäiväkirjat useamminkin? 

Aiheita saa ehdottaa; normi arkiruokaviikko, tarkan markan viikko, "laihdutusviikko", kasvisruokaviikko, vegaaniviikko (hui...) - ehdottakaa ihmeessä, niin minä toteutan parhaani mukaan!

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille 💗

HARKITTUJA HERKKUJA RESEPTIPANKKI

Kevään yhtenä projektina on vähän uudistaa blogia, lähinnä viilata sen ulkoasua ja selkeyttää tuota tunnistehässäkkää. Jo pitkään mulla on ollut mielessä myös perustaa tähän rinnalle toinen blogi, joka toimisi reseptiarkistona. Törmään usein kivaan reseptiin, jonka laitan "to do" -listalle, mutta sitten oikean päivän koittaessa en enää löydä sitä mistään. Usein myös tekee mieli mainita jostain ruuasta tai lisukkeesta, mutta en näe tarpeelliseksi kirjoittaa aiheesta kokonaista postausta. Varsinkin lisukkeet ovat just tämmöisiä; saisin kyllä aikaan tekstiä kolme sivua (mä pystyn kirjoittamaan vaikka maitopurkista kymmenen sivua, jos sille päälle satun...), mutta en usko, että kukaan jaksaa lukea pikamarinoiduista fenkoleista kamalan pitkää stooria.

Nyt reseptipankki on perustettu ja se löytyy tästä osoitteesta. Pankissa on vasta yksi ohje ja se rakentuu ja kasvaa pikkuhiljaa. Siirrän sinne ohjeita täältä varsinaisen blogin puolelta pikkuhiljaa ja kirjaan myös ylös mielenkiintoisia reseptejä odottamaan kokeilua. Katsotaan nyt, kuinka kauan menee, että pankista mitään hyötyä kenellekään on, vai jääkö se vaan roikkumaan riesaksi tähän rinnalle. Jos niin käy, niin poistan sen vähin äänin...

Tämä nyt vaan tämmöisenä tiedonantona. Minä lähden nyt lääkäriin näyttämään häntäluutani, jonka loukkasin kipeästi kaatuessani liukkailla keskiviikkoaamuna. Ei ne taida sille mitään voida, mutta parempi käydä näyttämässä, just in case sieltä on mennyt jotain rikki vähän pahemmin... Viikonloppuna tiedossa lupailemani ruokapäiväkirja, olen sitä nyt tunnollisesti kasannut koko viikon.

Oikein kivaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua kaikille 💗

KOLME HYVÄÄ ASIAA

Tuija haastoi mut mukaan tähän kivaan, monessa blogissa jo pyörineeseen haasteeseen. Pienestä, orastavasta flunssasta huolimatta oli kiva miettiä hyviä asioita. Tuli oikeastaan mieleen, että jokaisen pitäisi tehdä tämmöinen kerran viikossa, vaikka aina maanantai-aamuisin. Tulisi säännöllisesti mietittyä ja kirjattua ylös niitä positiivisia asioita sen sijaan, että harmittelisi joutavia.

Kolme hyvää asiaa päivässäni:

Tämä liittyy oikeastaan tuohon tuloillaan olevaan flunssaan: töissä oli lyhyt päivä tänään, joten pääsin kotiin ottamaan iisisti jo aikaisin iltapäivällä. Töitä pitää toki tehdä kirjoituspöydän ääressä, mutta se on paljon mukavampaa verkkarit ja villasukat jalassa.

En tiedä oliko kyse vaan kirpakan pakkaspäivän kirkkaasta taivaasta, mutta tänä aamuna tuntui, että valon määrä on lisääntynyt. Tämä talvi on ollut mielestäni pimeämpi kuin koskaan ja odotan kevättä ihan älyttömästi.

Yllätin lapsen ja kerkesin hakemaan hänet koulusta. Oli ihana nähdä spontaanin ilahtunut ilme, kun hän näki minut odottelemassa parkkipaikalla.

Kolme hyvää asiaa minussa:

Otan toiset ihmiset huomioon. Nuorempana ehkä vähän liikaakin, nykyjään osaan kyllä asettaa itseni terveellä tavalla ykköseksi, mutta edelleen pyrin aina huomioimaan myös muiden tarpeet ja fiilikset.

Olen suurimman osan aikaa hyvätuulinen. Peruspositiivisuus ja -optimismi tekevät yleensä päivästä kivan, vaikka nuo luonteenpiirteet joitain ihmisiä kovasti tuntuvatkin ärsyttävän.

Tärkeimpänä nostan esiin äitiyden. Uskon olevani hyvä äiti. Äitiys on tärkein ja merkittävin asia elämässäni.

Kolme hyvää asiaa elämässäni:

Perhe. Rakkaimpina tietenkin omat mieheni, mutta miellän perheen tässä yhteydessä laajemmaksi käsitteeksi. Vanhempani, sisarukseni, mahtavat lapsipuoleni ja heidän lapsensa, sekä lähimmät ystäväni.

Työ. Vaikka miten nyppisi tai maailma potkisi päähän, luokkaan on aina kiva mennä. Työ antaa sisältöä elämään ja on mun oma juttu. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun saan tehdä työtä, jota rakastan.

Minä itse. Tämä viimeinen oli vaikea keksiä, koska elämässä on oikeasti niin valtavasti hyviä asioita, mutta valitsin kuitenkin tämän. Tykkään (lähes aina) tästä tyypistä, jonka kanssa hengaan 24/7.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna:

Tämä on vähän paha, koska tämä vuosi näyttäytyy ainakin tällä hetkellä aika perusvuotena...

Tänä vuonna on tulossa ainakin kiva kevät; koulussa kivoja kursseja, ei liikaa töitä ja olen aloittanut pari kivaa uutta liikuntaharrastusta. Kalenteriin on laitettu parit treffit ystäväpariskuntien kanssa ja muutakin kivaa ohjelmaa on tiedossa kevään aikana. Hyvä pössis!

Tälle vuodelle mulla on mielessä muutamia suunnitelmia, jotka toteutuessaan tulevat parantamaan normaalia arkea ja sen sujuvuutta ja viihtyvyyttä. Ei mitään ihmeellistä, ihan vaan kodin järjestelyihin, pihaan yms. liittyviä projekteja. En kirjoita tähän ikuisuusprojekteja, koska tämän piti olla hyvän mielen kirjoitus 😂

Haluan ennustaa optimistisesti, että tämä vuosi on hyvinvoinnin ja terveyden vuosi.

Kuva täältä

Kolme hyvää asiaa blogissani:

Huh, paha tämäkin. Olen aika huono kehumaan tätä pikkuruista blogiani...

Kirjoitan rehellisesti ja kaunistelematta ihan tavallisesta elämästä. Sen seurauksena aiheet ovat välillä "kiviäkin kiinnostaa" -tyylisiä, mutta tykkään itse :)

Kirjoittaminen. Tämä kohta on puhtaasti omasta näkökulmastani; rakastan kirjoittamista ja täällä saan tehdä sitä mielin määrin ilman mitään rajoitteita, aikatauluja tai velvoitteita.

Tietenkin lukijat. Teitä ei vielä kauhean paljoa ole, mutta määrä kasvaa tasaisesti koko ajan. Jokainen tilasto, joka näyttää lukijamäärän kasvun ja ennen kaikkea jokainen kommentti tekevät mut ihan älyttömän iloiseksi. Blogin myötä olen myös tutustunut muihin blogeihin ja kirjoittajiin. Olisi ihan mahtava tutustua teihin ihan oikeassakin elämässä!

Alkuperäiseen haasteeseen kuuluu haastaa kolme bloggajaa mukaan. Poikkean kuitenkin säännöistä ja haastan kaikki mukaan. Myös teidät, joilla ei ole omaa blogia!

Mitä hyviä asioita sinun päivääsi ja elämääsi kuuluu tällä hetkellä? 

💗

TÄÄLLÄ TAAS!

Kuten viimeksi kirjoitin, olin koko viikon kiinni yhdessä kouluprojektissa. Ja huhheijaa, mitä menoa koko viikko onkaan ollut! Meillä oli vieraita saksalaisesta ystävyyskoulusta ja olemme heitä "viihdyttäneet" koko viikon ajan. Ohjelmassa on ollut normaalien oppituntien ja niiden seuraamisen lisäksi vierailuja erilaisiin mielenkiintoisiin kohteisiin, projektityöskentelyä, turistipäivä Helsingissä, kahvitilaisuuksia kaupungin johdon kanssa, illallisia aikuisten kesken - ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Viikko on ollut hurjan intensiivinen ja väsyttävä, mutta myös ihan älyttömän palkitseva ja mielenkiintoinen. Nuorten kanssa työskentely antaa kyllä niin paljon positiivisuutta ja energiaa elämään, että väitän ettei parempia "työkavereita" löydä mistään! Monesti multa kysytään, että miten "jaksan" (eli siis siedän tai kestän) nuorisoa. Voi että, enemmän mulla on kestämistä ja jaksamista aikuisten kanssa - nuoret ovat avoimia, rehellisiä, idearikkaita, positiivisia, you name it!

On aina mahtavaa esitellä Helsinkiä turisteille, mikä upea kaupunki se onkaan!

Me aikuiset kävimme vain katsomassa täällä, mutta nuoriso oli viettänyt pakkasessa unohtumattoman pulikointi-illan. Tänne täytyy kyllä vielä tämän talven aikana päästä uimaan! (Kuva täältä)

Mutta nyt on kieltämättä kyllä takki ihan tyhjä. Päivät ovat olleet pitkiä, täynnä paljon epäsäännöllisyyttä ruokailujen suhteen (ei hyvä mulle!), liikkumiseen ei ole ollut aikaa (vaikka askelia kyllä on tullut normiviikkoon nähden varmaan tuplasti), perhettä en ole nähnyt kuin aamulla ja illalla pikaisesti ja yöunetkin ovat olleet vähän sitä sun tätä, kun aivot ovat käyneet ylikierroksilla koko ajan. Niinpä kieltämättä tänään, kun ero hetki vieraista koitti, tunsin myös suunnatonta helpotusta. Vajaa viikko tällaiselle projektille on just passeli aika, nyt on aika taas palata normaaliin elämään. Keväällä me sitten suuntaamme Saksaan vastavierailulle, kovasti sitä jo odotan. Olen myös aloittanut pienen säästökuurin reissua varten, koska meinaan heittäytyä siellä hulluksi shoppailijaksi (heh!) ja uudistaa kesävaatevarastoa ja hamstrata myös matkalaukun täyteen kuivatuotteita ihanista saksalaisista luomuruokakaupoista!

Nyt on kuitenkin kaikelta mahdolliselta härdelliltä rauhoitettu viikonloppu edessä. Tai puolikas oikeastaan, koska pääsin sitä aloittamaan vasta tänään iltapäivällä, mutta nautintoa tämäkin. Mies on ollut koko viikon aivan ihana "kotiäiti" ja huolehtinut kaikesta siivoamista myöten, joten mitään tylsiä hommia ei ole tiedossa tänään eikä huomenna. Kaadoin just "syntisen" iltapäivälasillisen punkkua (ihan paras aika nauttia viiniä, by the way), purin kauppakassit ja kohta aloitan kokkaamisen. Hassua kyllä, mulla tulee tämmöisen viikon aikana aina ikävä keittiöön ja palaudun ja rentoudun parhaiten viettämällä alkuillan hellan ääressä. Kuvioon kuuluu muutama lasi viiniä kokkaamisen yhteydessä, joku hyvä sarja tai leffa ruuan jälkeen, pitkät yöunet ja pitkään nukkuminen huomenna. Huomenna ohjelmassa ulkoilua (niin, se talvikin kerkesi tulla viime viikon aikana), päiväunia, kirjan kanssa löhöämistä ja jotain muuta ei minkään tekemistä. Huomenna saa taas myös pakata treenikassit alkuviikon aamuliikuntoja varten; hassua, miten yhdessä viikossa niitäkin ehtii kaivata niin paljon.

Kuva täältä

Tänään on tiedossa mintulla maustettuja jauhelihakepakoita, pähkinädippiä, Romesco-kastiketta (jos jaksan) ja bataattia jollain tapaa, en ole vielä päättänyt miten - kiinnostaako reseptit? Ennen kuin aloitan, meinaan kuitenkin tehdä ensi viikolle ruoka- ja ostoslistasuunnitelman. Mähän olen suorastaan legendaarinen siinä, että aina suunnittelen tuon suunnitelman tekemistä, mutta tosi harvoin saan sen aikaiseksi. Tai jos saan, en sitten kuitenkaan pidä siitä kiinni, koska "ei mun nyt tänään tee mieli tätä". Nyt olen pariin otteeseen kuitenkin onnistunut suunnitelman tekemisessä ja myös siitä kiinni pitämisessä ja se kyllä helpottaa arkea ihan älyttömästi. Lapsen harrastukset pakkaavat meillä alkuviikkoon ja olen myös itseni ohjelmoinut liikkumaan niiden aikana sen sijaan, että norkoilisin kaupassa tai kävisin välillä kotona. Ilman suunnitelmallisuutta syömiset menevät helposti ihan harakoille alkuviikosta, joten kalenteriin kirjattu tarkka lista auttaa tosi paljon. Mulla on lisäksi projektina kiinnittää huomiota iltapäivän välipaloihin, jotka usein jäävät välistä, mikä johtaa ongelmiin illan aikana. Ne välipalatkin pitää kuitenkin suunnitella ja ostaa valmiiksi, muuten niitä ei tule syötyä. Tämän viikon huonohkot ruuat - tarkoitan tällä epäsäännöllisyyttä, liian monia pullakahveja ja turhan raskaita iltaruokia ravintoloissa - ovat saaneet kropan siihen tilaan, että se suorastaan huutaa säännöllistä ja puhdasta syömistä. Niin, ja mähän lupasin Annukalle ja Jennylle ruokapäiväkirjan omasta viikostani (käykää kurkkaamassa noiden linkkien takaa heidän hyvät postaukset omista syömisistään). Suunnitelmaa en tee tämän takia mitenkään normaalista poikkeavaksi, enkä sen takia tule elämään mitenkään eri tavalla, vaan lupaan raportoida kaiken just niinkuin tulee menemään. Ensi viikolla on tiedossa pari potentiaalista katastrofipäivää aikataulujen suhteen, saas nähdä miltä ne tulevat näyttämään ruokapäiväkirjassa!

Hei, onpas kivaa, kun on taas aikaa istua koneen ääressä ja kirjoittaa. Huomenna haluan jossain välissä rötköttää sängyssä tabletti sylissä ja käydä läpi viime viikon blogikirjoituksia. En ole ehtinyt yhdelläkään sivulla käymään, saati kommentteja jättämään, mutta nyt mä siis olen taas takaisin kuvioissa 😊 Tällainen normaalista poikkeava viikko on kyllä omiaan muistuttamaan siitä, kuinka paljon arvostan mun "ihan tavallista", rauhallista ja leppoisaa elämää. Ihan hauskaahan tommoinen aamusta iltaan kohkaaminen on hetken aikaa, mutta ei musta kyllä tuollaiseen superkiireiseen ja -aktiiviseen elämään pitkän päälle olisi. Paljon enemmän tykkään siitä, että päivän kohokohta on aamujooga ja iltapäivällä kaupassa käyminen. Heh.

Tuntuu ihan siltä, kuin olisin ollut pidempäänkin pois! Mitä teille kuuluu, onko kaikki hyvin? Ihanaa viikonlopun jatkoa 💗

EI PÄÄTÄ EIKÄ HÄNTÄÄ

Tänä viikonloppuna ei olisi alkuperäisen suunnitelman mukaan ollut aikaa kirjoittaa mitään, mutta auton hajoaminen laittoi suunnitelmat uusiksi. Eipä tässä postauksessa mitään erityistä punaista lankaa sitten olekaan (siitä otsikko), mutta olen huomannut kaipaavani tänne blogin pariin ja alan kirjoittaa aina, kun vaan aikaa on. Ei sen takia, että postauksia jotenkin pitäisi tulla riittävän usein, vaan ihan vaan sen takia, että tämä on niin kivaa ❤

Autoasia kyllä ärsyttää ihan älyttömästi *murinaa*... Vika on pieni ja mies saa sen kyllä korjattua (luojan kiitos miehestä, joka osaa!), mutta sainpahan taas muistutuksen siitä, kuinka riippuvainen olen autosta täällä metsän keskellä! Olen asunut suurimman osan elämääni Helsingissä ja sitten talon rakentamisen ajan pikkukaupungissa. Auto ei siis koskaan ollut välttämättömyys, vaan kaikkialle pääsi kävellen tai julkisilla. Tykkään meidän elämästä täällä metsässä, enkä missään tapauksessa täältä enää halua pois, mutta tämä autoasia risoo. Ihan jo ympäristönkin takia, mutta eniten siksi, että en pääse mihinkään ilman omaa kulkupeliä. Ihan kaikki - lapsen ja omat harrastukset, kauppareissut, uimahallireissut, mitkä tahansa -reissut ja tietenkin työmatkat - ovat riippuvaisia autosta. No, murina ei tietenkään auta ja oma valintahan tämä kodin sijainti on, mutta vähän nyt kuitenkin piti valittaa. Heti helpotti 😊

Tänä viikonloppuna sain vihdoinkin kokeiltua yön yli nostatettua sämpylätaikinaa, mutta pieleen meni! Näitä reseptejähän on ollut jo pitkään blogeissa ja keittokirjoissa ja laitoin eilen illalla valmiiksi taikinan tämän ohjeen perusteella. Vähän ihmettelin, että ihanko totta hiiva aktivoituu kylmässä, mutta ajattelin sitten luottaa reseptiin. Ohjeessa vielä erikseen sanotaan "Vinkki! Kuivahiiva todella sekoitetaan kylmään veteen. Kun sillä on yö aikaa toimia, se herättää kylmänkin taikinan." - no eipä kyllä herätä! Kyllähän noista sämpylöitä tuli, mutta olivat vähän kuin hiivalta maistuvia teeleipiä... Ensi kerralla siis hiiva lämpimään veteen ja taikinan herääminen huoneenlämmössä ennen jääkaappiin laittoa!

Unohtui muuten ihan tuota aamupalaa tehdessä, että tässähän piti olla sokeriton tammikuu meneillään. No, se on pitänyt hyvin karkkiosastolla, joten maailma ei varmasti kaadu yhteen lusikalliseen appelsiinimarmeladia!

Ensi viikon tulen olemaan täysin pois pelistä yhden kouluprojektin ja siihen liittyvien ulkomaalaisten vieraiden takia. Päivät ja illat tulevat olemaan niin täynnä ohjelmaa, että ei ole mitään mahdollisuuksia ehtiä tänne blogin puolelle käymään, joten nähdään viikon päästä!

Oikein ihanaa tammikuista viikkoa teille kaikille 💗

MINI-TACOT HÄRKIKSESTÄ

No niin, pitkästä aikaa taas ruokajuttuja. Ruokablogihan tämän piti alun perin olla, mutta nyt en edes muista, milloin olisin keskittynyt siihen puoleen enemmän. Muut aiheet ovat vieneet mennessään, mutta nyt on kyllä tarkoitus vähän ryhdistäytyä tässä asiassa.

Mulle tacot ja muu Tex Mex -ruoka on aina kuulunut viikonloppuun. Tuo juontaa varmaan juurensa 90-luvulta, jolloin kauppoihin pikkuhiljaa alkoi tulla taco-kuoria ja maustekastikkeita, mutta ne olivat opiskelijalle sen verran tyyristä tavaraa, että niitä syötiin hyvin harvoin. Olen aina tykännyt meksikolaisesta ruuasta tosi paljon, mutta aika harvoin sitä edelleenkään tulee tehtyä. Tortilloja syömme parin kuukauden välein, mutta muuten Tex Mex -ruuan valmistaminen unohtuu harmittavan usein. Ai niin, paitsi nyt joulunahan meillä syntyi uusi perinne: Tapanin Tacot, jotka maistuivat jouluruuan jälkeen ihan taivaallisilta ❤

Tacothan ovat vähän hankalaa syötävää, minä ainakin sotken ihan älyttömästi niiden kanssa. Sen takia innostuin nähdessäni näitä mini-tacoja hyllyssä jo pari vuotta (?) sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi ostaa näitä. Törmäsin viime viikolla kaupassa Härkis-esittelijään, jolta sai maistaa tuota TexMex maustettua versiota ja hyvä niin - olisin varmaan muuten jättänyt sen ostamatta, koska yleensä vierastan mitään valmiiksi maustettuja tuotteita. Mutta tämä oli kyllä niin hyvää, että nappasin sen matkaan ja oli tarkoitus tehdä siitä soosi, jonka tarjoaisin riisin kanssa. Kunnes muistin noi mini-tacot ja siitä se suunnitelma sitten lähti.

Tai no, tässä ei kyllä mitään kauhean monimutkaisia suunnitelmia tarvita, sen verran simppeli ruoka tämä on 😀 Vielä helpommalla pääsee, jos jättää tuon Härkiksen pienimisen tekemättä, mutta meillä tykätään syödä se tasaiseksi silputtuna. Silppuamisen voi tehdä myös veitsen avulla leikkuulaudalla ja jos käytät monitoimikonetta, muista pyöräyttää terää vain pari kertaa, muuten tulee Härkis-tahnaa!

Mini-tacot Härkiksestä

1 paketti TexMex -maustettua Härkistä

1 sipuli

loraus öljyä

1 purkki Taco-kastiketta (tai salsaa)

1 paketti mini-tacoja

salaattia

paprikaa

maissia

(muita salaattiaineksia maun mukaan)

avocado

raejuustoa tai ranskankermaa

Silppua sipuli mahdollisimman pieneksi, jätä muutama viipale (halutessasi) tarjoilua varten. Pienennä Härkis. Kuumenna pannulla pieni loraus öljyä ja kypsennä sipulisilppu. 

Lisää Härkis, pyörittele pannulla pari kertaa. 

Lisää Taco-kastike ja anna hautua n. 10 minuuttia.

Valmista sillä aikaa salaatti. 
Pienennä kaikki mahdollisimman pieneksi, jotta salaatti mahtuu pieniin tacoihin.

Kasaa tacot laittamalla pohjalle salaattia ja päälle Härkis-kastiketta. Voit halutessasi lisätä vielä lusikallisen salsaa kastikkeen päälle. 

Viimeistele raejuustolla/ranskankermalla, parilla sipulirenkaalla ja avocadosiivulla. 

Tacot ja tortillat voi tietenkin kasata ihan millä tahansa tyylillä ja täytteillä, tämä on vain yksi tarjoiluesimerkki. Moni tykkää ripotella tacojen pinnalle cheddarjuustoraastetta, mutta minä käytän yleensä aina raejuustoa, varsinkin jos täytteissä on enemmän chiliä. Enkä nyt kyllä tiedä, oliko näitä yhtään sen helpompaa syödä, kuin tavallisia tacoja - ainakin minä sain kyllä näitäkin syömällä kauhean sotkun aikaiseksi 😂

Kännykkäräpsy lenkkipolulta ❤

Hei, arki on alkanut ja meillä ainakin oli alkuviikosta AURINKOA! Oli ihan mahtavaa vetää aurinkolasit päälle kävelylenkille lähtiessä, en muista milloin viimeksi olen niitä käyttänyt! Auringosta ei kyllä näkynyt pihaustakaan tänä aamuna, kun heräsin klo 4.30 ja siitä tunnin kuluttua hyppäsin autoon. Klo 6.15 alkava vesijumppa on suorastaan epäinhimillinen, mutta se olo, minkä tunnin verran vedessä pomppiminen tekee, on niin mahtava, että olen valmis kärsimään tuon aamun epämukavuuden. Ja se olen supernainen -olo, mikä tuosta tulee, on ihan mieletön tunne!

Mitä teille muille supernaisille kuuluu? Miten vuosi 2018 on lähtenyt liikkeelle?

💗

KALENTERIHULLU ❤

Loma on lopuillaan ja huomenna on aika palata töihin. Reilun kahden viikon loma keskellä pimeintä talvea on tietenkin ihan mieletöntä luksusta ja on kieltämättä tehnyt hurjan hyvää. Olen kuitenkin ihan valmis palaamaan töihin, kuten aina loman jälkeen. Tietenkin lomailun jatkaminen "ikuisesti" olisi ihanaa, mutta toisaalta ei - olen luonteeltani sellainen, että kaipaan kalenteriin rytmitettyä arkea ja varsinkin pidemmän loman aikana, silloin kun kalenteri huutaa tyhjyyttään, mulla jotenkin "pakka hajoaa" ja päivät muuttuvat epämääräiseksi olemiseksi, joista ei jälkikäteen edes muista mitään. Tältä lomalta jäin kyllä kaipaamaan valoa, olisi ollut aivan ihana lähteä johonkin aurinkoon. Ehkäpä vuoden kuluttua...?

Kuva täältä

Toinen töihin paluuta siivittävä positiivinen syy on se, että työni on mulle niin valtavan tärkeää. Loman aikana koen aina jollain tavalla kutistuvani, kun yksi iso osa persoonastani jää "käyttämättä". Rakastan äitiyttä ja omaa kotirooliani, mutta tarvitsen opettamista ja siihen maailmaan pääsemistä, jotta koen olevani kokonainen. Tämmöisen lyhyemmän loman jälkeen tämä ei niinkään ole ongelma, mutta kieltämättä kesäloman aikana tuota kutistumista ehtii tapahtua niin paljon, että heinäkuun lopussa alan olla jo vähän hermoheikko ja ihan oikeasti kaipaan takaisin töihin. Tämän(kin) takia mulla on vähän hullun maine meidän opehuoneessa 😂

Työn ja arjen eteneminen sujuvasti edellyttävät kalenteria ja sen jatkuvaa ylläpitämistä. Kaikilla tietenkin on työaika, mutta mun pitää töihin mennessä tietää tarkkaan, mitä tunteja sinä päivänä on ja missä kullakin kurssilla ollaan menossa. En voi aamulla töihin saapuessa alkaa suunnittelemaan päivää, vaan se pitää tehdä jo edellisenä iltana. Monelle tällainen kalenterin kanssa eläminen on vähän ahdistavaa, mutta mä rakastan sitä. Kalenterin pitää olla paperinen ja pidän tosi tarkkaa huolta siitä, että se on aina ajan tasalla ja siisti. Olen tainnut jäädä sinne pikkutyttövuosien "Tiimari-vaiheeseen", kun mulla edelleen on iso kasa eri värisiä kyniä kalenterin täyttämiseen. Mikään ei ole niin kivaa puuhaa, kuin sen kalenterin kanssa nykertäminen ❤ Ja varsinkin näin alkuvuodesta, kun käsissä on ihan uusi, puhdas ja tyhjä kalenteri, jota saa kaikessa rauhassa täyttää - ihan mun lempitouhua! Mulla on nykyjään käytössä iso Moleskinen kalenteri, jossa on viikkoaukeaman toisella sivulla päivät ja toinen sivu on tyhjä. Tätä tyhjää sivua käytän kaikenlaisten to do -listojen ylläpitämiseen ja erilaisiin päiväkirjamaisin merkintöihin. Lisäksi meillä on eteisen seinällä kalenteri, johon merkkaan perheen yhteisen aikataulun kannalta tärkeät tapahtumat ja muistettavat asiat, syntymäpäivät, kotiin liittyvien isojen laskujen eräpäivät yms.

Kuva täältä

Kuva täältä

Mutta kuulkaas, eikä tässä vielä kaikki! Hulluuteni on sen sorttista, että tämän lisäksi mulla on vielä yksi kalenteri. "Pahimpina" vuosina niitä saattoi olla vielä tätäkin enemmän, mutta niiden kaikkien ylläpitäminen ja synkronointi kävi jo työstä, joten muutama vuosi sitten yhdistin kaiken tuohon yhteen isoon kalenteriin ja ihan hyvin (= paljon paremmin) olen "pärjännyt" sillä. Mutta nyt olen ottanut käyttöön erillisen kalenterin, jonka avulla suunnittelen omat liikunnat ja viikon ruokahuollon. Olen päättänyt priorisoida liikunnan nyt ihan ykköseksi ajankäytössäni, mutta tämä edellyttää mulla ainakin tarkkaa suunnittelua. Jos en ole tarkasti miettinyt, miten ja milloin liikun, niin niitä "ei mulla ole aikaa" -tekosyypäiviä tulee viikkoa kohti seitsemän. Varsinkin, kun olen enemmän ja enemmän huomannut olevani aamuliikkuja! Keskiviikkona mulla alkaa vesijumppa klo 6.15, mikä edellyttää sitä, että lähden kotoa jo klo 5.30. Toi on kieltämättä aika epäinhimillistä, mutta mikään ei voita aamuisen vesijumpan jälkeistä päivää, joten olen valmis kärsimään tuon aamulähdön. Siitä ei kuitenkaan tule yhtään mitään, ellen ole lähes minuutilleen suunnitellut edellisen illan ja tuon aamun vaiheita.

Ruokapuolen suunnittelu on ihan yhtä tärkeää. Asumme sen verran syrjässä, että kauppareissuun menee noin tunti. Jos siis käyn viikossa monta kertaa kaupassa (kuten syksyllä tein), turhaa aikaa kuluu vaikka miten paljon ja usein myös aterioiden terveellisyys kärsii. Varsinkin nyt lomalla olen haahuillut tuon ruokapuolen kanssa ihan älyttömän paljon, mikä on johtanut siihen, että olen syönyt epäsäännöllisesti ja aivan liian vähän. Tähän tulee nyt muutos, kun olen tehnyt valmiiksi kahden viikon ruokasuunnitelman ja myös kirjannut kalenteriin ne päivät, joina valmistelen etukäteen ruokia pariksi päiväksi kerrallaan. Meillä on keskellä viikkoa "ruuhkaa" lapsen ja mun liikuntaharrastusten suhteen, joten vähintään silloin illallisten ja mun lounaiden pitää olla etukäteen suunniteltuja. Muuten pakka hajoaa ja syöminen menee taas haahuiluksi.

Kuva täältä

Uudet kalenterit ovat nyt ajan tasalla, olen niiden kanssa puuhaillut useana päivänä. Kiirettä pitää seuraavina viikkoina, joten blogin päivittäminen varmasti vähän hidastuu, mutta kyllä mä tännekin yritän ehtiä riittävän usein. Tänään pitää tarttua vielä seuraavien viikkojen oppitunteihin ja miettiä ne läpi. Vähän aina hirvittää loman jälkeen, että miten mä siellä luokan edessä pärjään; pitäisi näyttää jotenkin taas ihmismäiseltä reilun kahden viikon verkkarit-ei meikkiä-ei tukanlaittamista -maratonin jälkeen ja mikä tärkeintä, osata puhua jotain järkevää 😂 Tiedän kuitenkin jo etukäteen sen tunteen, mikä vyöryy mun ylle huomenna ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen: tämän mä osaan, tämä on mun juttu ja tässä mä olen hyvä. Kutistunut minä palautuu taas kokonaiseksi ja arki lähtee rullaamaan. Ihan parasta!

Mites teillä? Onko siellä muita kalenterihulluja vai kuulostaako tämä ihan sekopään touhulta? 

Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille 💗

ANONYYMI BLOGGAAJA

Ei itse asiassa ollut tarkoitus kirjoittaa tämä aamuna mitään (eikä mulla edes ole mitään kuvia tähän), mutta tämä teksti on pyörinyt mielessäni jo pitkään ja nyt se vaan pulpahti "paperille". Voisin kirjoittaa aiheesta vaikka miten pitkän jutun, mutta tapojeni vastaisesti koitan pitää tekstin mahdollisimman lyhyenä. Kommenttipuolella toki mielelläni vaihdan ajatuksia kanssanne vaikka kuinka pitkästi :)

Nostalgiapuuskissani kävin vähän aikaa sitten lukemassa ensimmäisen blogitekstini ja oli kiva huomata, että ajattelen blogistani (ja kaikesta) edelleen aika samalla tavalla. Blogin tosin oli tarkoitus painottua paljon enemmän ruokaan ja niin se jonkin aikaa tekikin, mutta huomasin viimeistään tänä syksynä, että haluan kirjoittaa paljosta muustakin. Tähän kaikkeen muuhun kuitenkin sopii edelleen blogin nimi; lainaan tähän itseäni suoraan ensimmäisestä kirjoituksestani:

Herkkuja -sana viittaa myös muuhunkin kuin syömiseen. 

Arki, pienet onnenhetket, läheisten ihmisten lähellä oleminen, lapsen kanssa leikkiminen, kävelylenkki, jumppa, hyvä kirja, mielenkiintoinen elokuva - mikä se nyt sitten onkaan, mikä tekee juuri sinut onnelliseksi - on herkkua. Elämästä nauttiminen ilman epärealistisia odotuksia "paremmasta huomisesta" on minulle onnellisuuden määritelmä. 

Haaveita, tavoitteita ja toiveita toki saa - ja pitääkin - olla, mutta tärkeintä on elää hetkessä ja nauttia tästä päivästä.

Lupasin tuossa ensimmäisessä kirjoituksessa, että selitän jossain vaiheessa, miksi halusin ainakin aloittaa "kasvottomana".  Selitys on jäänyt, mutta tilanne ei ole mihinkään tuosta alusta muuttunut, joten nyt ehkä on korkea aika tarttua aiheeseen.

Uskon ja väitän, että meillä kaikilla on monta roolia. Ja nyt en todellakaan tarkoita mitään pinnalle liimattua teeskentelyä tai jonkun muun, kuin oman itsensä esittämistä. Olemme väkisinkin vähän erilaisia työpaikalla, ystävien seurassa, vanhempiemme tai sisarustemme seurassa tai vaikkapa harrastuksen parissa. Ja näin pitääkin olla; en minä ainakaan voi mennä esimerkiksi luokan eteen samanlaisena "rääväsuu hulttiona", kuin mitä saan olla opiskeluaikojen kaveriporukassa. 

Rooli mielletään yleensä aika negatiiviseksi asiaksi, mutta mun mielestä se on normaali osa elämää. Kunhan on rehellisesti ja aidosti kuitenkin oma itsensä siinä kulloisessakin roolissa. Oikeastaan nämä erilaiset roolit siis tarkoittavat sitä, että jotain jättää aina pois itsestään eri tilanteissa. Minulla ainakin on vain kolme ihmissuhdetta, joissa pystyn ja haluan näyttää ihan 100%:sti kaiken itsestäni: suhde mieheeni, suhde lapseeni ja suhde parhaaseen ystävääni. On siinä ja siinä, voiko suhdetta lapseen pitää tässä mukana: olenhan hänelle kuitenkin äiti, enkä tietenkään näytä ja kerro hänelle "aikuisten asioita". Mutta äitinä kuitenkin olen ihan täysin auki ja paljaana, täysin rehellisesti oma itseni, joten kyllä suhde lapseen saa olla mukana tällä listalla.

Mutta sitten tullaankin blogin kirjoittamiseen. Täällä pystyn ja haluan olla ihan täysin oma itseni, ilman minkäänlaista roolia. Ja näin olen tämän halunnut ja haluan edelleen pitää, siksi pysyttelen "anonyyminä bloggaajana". Kaikki, mitä olen itsestäni paljastanut - etunimi, ammatti jne. - pitävät toki paikkaansa, mutta et löydä blogistani valokuvaa minusta, enkä ole tämän kirjoittamisesta kertonut kellekkään muulle kuin miehelleni ja ystävälleni. Julkistamalla blogin saisin varmasti paljon lisää (niitä kovasti kaivattuja) lukijoita, mutta silloin joutuisin jättämään ison osan sisällöstä pois ja tiedän, että alkaisin vähitellen varoa eri aiheita. On asioita, joita en halua julkiseksi, mutta joista on kiva kuitenkin kirjoittaa täällä. Eikä tämä koske pelkästään sisältöä; tiedän, että alkaisin myös enemmän ja enemmän kyttäämään omaa kirjoitusyyliäni ja miettimään muitakin, ihan turhia juttuja. Blogin kirjoittamisesta häviäisi se ilo ja spontaanius, mistä olen nauttinut.

Niinpä olen päättänyt edelleen pitää tämän blogin ihan vaan mun ja teidän lukijoiden välisenä juttuna. Ja myöskin ihan vaan mun ja mun välisenä eli kyllähän tämä hyvin pitkälle on myös sähköinen päiväkirja (ja mulle myös reseptiarkisto). Jos tämä jotain kautta "paljastuisi", ei maailma siihen taatusti kaatuisi, mutta silloin blogi vääjäämättä muuttuisi. Enkä ole siihen ainakaan vielä valmis!

Mitä ajatuksia tämä herättää teissä lukijoissa? Oletko eri mieltä tuosta rooli-asiasta? Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksianne. Tai onko joku teistä lukijoista samanlainen "anonyymi bloggaaja" kuin minä?

RAKKAUDESTA TAHNOIHIN

Hipheijaa, pikkupotilas koki käsittämättömän nopean ihmeparantumisen ja on jo melkein oma, reipas itsensä. Maanantaina emme vielä uskaltaneet aktivoitua sen kummemmin, vaikka kuume olikin jo laskenut ja vuoden ensimmäinen päivä vietettiin leppoisasti laiskotellen. Minä aloitin lukemaan Elena Ferranten Napoli-sarjaa ja uppouduin kirjojen maailmaan niin, että unohdin kaiken muun. Olen lapsesta asti ollut lukijana sellainen, että kun aloitan, en pystyisi millään lopettamaan. Harvemmin tuollainen koko päivän lukemismaraton enää nykyjään onnistuu, mutta kun kerran oli kaikki ruuat tehtynä valmiiksi, eikä muitakaan velvoitteita ollut, makasin sängyssä koko päivän ja luin ihan maanisesti. Ihanaa!

Seuraavana aamuna makaamisen kyllä huomasi kropassa, kun sängystä ylös nouseminen vaati usean minuutin venyttelyn. Lapsikin sanoi heti herättyään, että nyt olisi kyllä jo aika lähteä ulos! Kävimme leppoisalla, pitkällä kävelylenkille (tuon meidän 10-vuotiaan kanssa saa aikaiseksi niin mahtavia keskusteluja, että välillä ihan suorastaan häkellyn) ja sen jälkeen söimme lounaan kivassa ravintolassa. Lapsi sai burgerin ja minä söin ihan älyttömän hyvän kana-seesamsalaatin. Piipahdus ruoka- ja kirjakaupassa ja sen jälkeen kotiin jatkamaan hyvällä omallatunnolla lukumaratonia. Nyt olen lukenut sarjan kaksi ensimmäistä ja kuumeisesti jään odottamaan kolmatta osaa. Luen nykyjään yleensä lähinnä pohjoismaisia dekkareita, joten tällainen ihan toisen tyyppinen kirjallisuus tuntui kivalta vaihtelulta pitkästä aikaa.

Mutta hei, nyt otsikon aiheeseen! Kuten hyvin tiedätte, rakastan kasvispihvejä. Nykyjään valmiita, tosi hyviä kasvispihvejä löytyy sekä eineshyllystä, että pakastealtaasta ja varsinkin nyt lomalla olen päättänyt ottaa mahdollisimman leppoisasti keittiössä ja hyödyntää valmiita ruokia. Kasvispihveissä vaan on semmoinen ongelma, että ne ovat semmoisenaan aika tylsää ja varsinkin kuivaa syötävää. Sama pätee itse asiassa meidän perheen arkiruokailuun muutenkin; teen usein ruuaksi ihan vaan uunissa kypsennettyä kanaa, lohta tai lihapullia ja niiden lisukkeeksi esim. uunijuureksia. Tällainen yhdistelmä on hyvä ja terveellinen, mutta kaipaa rinnalleen jonkun kastikkeen. Enkä nyt tarkoita ruskeaa peruskastiketta (yök!), vaan jotain muuta "märkää". Ajattelinkin tähän koota meidän taloudessa yleisimmin käytetyt tahnat ja kastikkeet, joiden avulla rutikuivastakin ruuasta saa herkullisen ja maistuvan kokonaisuuden. Kaikki reseptit löytyvät postauksen lopusta.

Kalan kanssa teen yleensä kermaviilikastikkeen. Siihen voisi lisäillä kaikenlaisia mausteita, mutta yleensä menen ihan tuolla perusohjeella. Hummus on suosikkini kaikista tahnoista, sitä voi syödä lähes minkä kanssa ja jos sen jaksaa tehdä alusta lähtien itse (eli siis keittää kikherneet itse), on se suorastaan luksustahnaa. Yleensä menen kuitenkin helpomman ohjeen mukaan ja käytän valmiita purkkikikherneitä. Hummuksesta saa ihania versioita sekoittamalla joukkoon esim. paahdettua paprikaa, pussillisen pakasteherneitä tai pari paahdettua punajuurta! Avocadomössö niin ikään sopii lähes kaiken kanssa. Avocadosta voi toki tehdä myös guacamolea, mutta itse tykkään eniten ihan yksinkertaisesta versiosta. Tähän aikaan vuodesta avocadoihin joutuu tosin harmillisen usein pettymään, veikkaan että kyse on paleltumisesta jossain kaupan kuljetusketjun vaiheessa, koska huonoja yksilöitä on selvästi useammin kuin muuhun vuodenaikaan. Ja kun hintakin on tosi rapsakka, niin avocadoa tulee käytettyä tällä hetkellä vähän harvemmin kuin yleensä. Tuossa mössössä tosin vähän tummentunut yksilö ei niin paljoa haittaa, mutta maku ei ole yhtään niin hyvä. Uusimpana ihastuksenani on paprikatahna eli Romesco-kastike, jonka teen Elina Innasen Vegaanin keittiössä -kirjan ohjeella.

Jos kaipaat uusia tahna- tai levitereseptejä, niin kannattaa selailla kasvisruokakirjoja (varsinkin vegaanisia), niistä löytyy tosi paljon kivoja ohjeita. Mulla on tavoitteena itsekin vähän laajentaa repertuaaria ja kokeilla uusia ohjeita - vaikka nämä meidän suosikit hyviä ovatkin, niin kyllähän niihinkin kyllästyy. Chocochili-blogi on tahnojen(kin) suhteen todellinen aarreaitta, täältä pääset blogin kategoriaan "dipit, kastikkeet ja levitteet".

Simppeli kermaviilikastike

purkki kermaviiliä (käytä tavallista, ei kevytversiota)

reilu tl sinappia (Dijonin hunajasinappi sopii tähän tosi hyvin)

loraus sitruunanmehua

suolaa

valkopippuria (ole varovainen, hitunen riittää!)

tuoretta tilliä silputtuna (kuivattukin käy hätätilassa)

Sekoita kaikki ainekset, anna tekeytyä jääkaapissa tunnin ajan. 

Tarkista mausteet ennen tarjolle laittamista.

 

Hummus

1 prk keitettyjä kikherneitä

2-3 rkl tahinia

1/2 - 1 sitruunan mehu

1/2 dl vettä

1/2 - 1 dl oliiviöljyä

(valkosipulin kynsi raastettuna)

suolaa

mustapippuria 

Soseuta kaikki ainekset monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella. 

Voit ajaa hummuksen tasaiseksi tahnaksi tai jättää siihen vähän sattumia joukkoon.

Anna tekeytyä jääkaapissa vähintään tunnin ajan.

Ainesten määrä on tarkoituksella vähän sinne päin. Maistele välillä ja tarkkaile myös tahnan koostumusta; öljyä lisäämällä saat hummuksesta juoksevampaa, mutta silloin tarvitset myös vähän enemmän sitruunaa ja muita mausteita.

Avocadomössö

avocadoja

sitruunan mehua

suolaa 

mustapippuria

(chilihiutaleita)

Mössää avocadot haarukalla, jätä joukkoon vähän sattumia.

Sekoita sitruunan mehu ja mausteet.
 

Kuvassa näkyvän siemenleivän ohjeen löydät täältä

Romesco-kastike

400 g suippopaprikoita (2-3 kpl)

1 sipuli

4 valkosipulinkynttä

suolaa

1,5 dl kuorittuja manteleita

oliiviöljyä

2 tl punaviinietikkaa

Lämmitä uuni 225 asteeseen, laita grillivastus päälle. Vuoraa uunipelti foliolla.

Halkaise paprikat ja poista niistä siemenet. Kuori sipuli ja lohko se neljään osaan. Jätä valkosipulinkynsiin kuori.

Pane kasvikset folion päälle kuori ylöspäin ja ripottele pinnalle kevyesti suolaa. Paahda kasviksia grillivastuksen alla n. 10 minuuttia tai kunnes paprikoiden kuori on mustunut. Anna kasvisten jäähtyä ja poista niistä kuori (sekä sipulista mustunut kerros).

Paahda mantelit kuivalla, kuumalla pannulla. 

Soseuta kaikki ainekset tasaiseksi tahnaksi, lisää öljyä haluamasi määrä. Maista, lisää suolaa ja pippuria maun mukaan.

Tahna on parasta, jos annat sen tekeytyä jääkaapissa yön yli, mutta tuntikin riittää.

Romesco-kastike teki Pirkka-kasvispihveistä ja Paulúns SuperRiisistä suorastaan luksusannoksen. Ilman kastiketta kokonaisuus olisi ollut melkoinen sahanpurukasa... Innostuin leipomaan myös tuota kuvissa yllä vilahtanutta siemenleipää pitkästä aikaa ja sen lisukkeeksi piti pyöräyttää pieni erä hummusta. Varsinainen tahnapäivä siis - varsinkin, kun leipä vähän epäonnistui ja jäi hieman raa'aksi sisältä eli oli koostumukseltaan sekin vähän tahnamaista :)

Yritän tässä loppulomalla tyhjentää pakastinta sinne kertyneistä lukemattomista annosrasioista. Inventaarion mukaan näyttää siltä, että meillä syödään seuraavina päivinä aika monta kertaa linssikastiketta... Voin muuten kertoa, että jos löydät omasta pakastimestasi annoksen minestrone-keittoa ja annoksen parsakaali-sosekeittoa, niin niistä ei tule yhdistämällä ihan ok -soppaa! Harvoin on mun kattilasta lautaselle eksynyt mitään niin pahaa ja ällöttävän makuista, kuin tuo yhdistelmä 😂 Mulla jäi syömättä, mutta mies, joka ei heitä mitään ruokaa pois, söi urheasti loppuun. Nyt viimeistään vakuutuin siitä, että tyyppi taitaa olla vähän hullu ❤

Lomaa on vielä(kin) jäljellä, mulla on suorastaan vähän syyllinen olo tästä leppoisuudesta ja lörsöämisen määrästä. Vaikka lapsi onkin jo kuumeeton, niin ei hän ihan täysin kunnossa vielä ole ja tekemiset on jääneet aika vähille tällä viikolla. Itse asiassa eilen iski semmoinen pieni paniikki, että onhan se nyt varmasti niin, että koulut alkavat meillä molemmilla vasta ensi maanantaina... Piti käydä tarkistamassa nettisivuilta ja juu, ihan oikeaa lomaa me vielä vietetään eli ei lintsata. Huomenna lähdetään katsomaan se viimeisin Star Wars -elokuva ja viikonlopulle on tiedossa myös ohjelmaa, että josko sitä pikkuhiljaa tästä alkaisi palautua normaalin tekemisen rytmiin.

Mä lähden nyt kampaajalle ja hakemaan kirjastosta lisää luettavaa! Karkkilakon lisäksi olen kirjojen ostolakossa, mikä kyllä ei ole pitänyt... yhden kirjan ostin alkuviikosta, mutta sen nyt melkein voi laskea viime vuoden puolelle, koska olin siitä ostopäätöksen tehnyt jo joulukuun puolella :) Onkin muuten tosi huippu kirja: Anna Saivosalmen kotitreenikirja (jonka muuten Jenny on toimittanut). Lupaan kertoa kirjasta lisää, kunhan olen sen selannut läpi ja ennen kaikkea tehnyt siitä jotain treenejä. Mutta hei, nyt sinne kampaajalle!

Ihanaa loppuviikkoa sulle 💗

5 ASIAA VUODELLE 2018

Kuten jo kirjoitinkin, en ole tehnyt - enkä meinaa tehdä - vuodelle 2018 mitään lupauksia. Pyörittelin ajatusta to do -listasta ja sen olen jo kalenterini tyhjille sivuille aloittanut, mutta päätin jättää sen julkaisemisen mahdollisesti myöhäisempään ajankohtaan tai sitten lista saa elää vain kalenterini sivuilla. Siinä on toisaalta niin paljon henkilökohtaisia juttuja, jotka haluan pitää ihan itselläni ja toisaalta taas niin tylsiä juttuja, joita kukaan ei jaksa lukea. Joten päivittykööt lista siellä kalenterissani.

Terhi heitti blogissaan kivan kysymyksen: mitkä olisivat sinun (noin) 5 asiaa, joita olisi kiva lisätä arkeen tänä vuonna? Anna jatkojalosti postauksen ideaa muuttamalla kysymyksen muotoon mitkä 5 asiaa haluat säilyttää arjessasi myös tänä vuonna? Ja lopuksi vielä Jenny kirjoitti aiheesta ajatuksenaan "siirryn jotain uutta kohti mieluummin kuin hankkiudun eroon vanhasta ja epäsopivasta". Näiden kolmen ihanan kirjoittajan inspiroimana mullakin syttyi ajatus omasta viiden asian listasta, jossa yhdistyvät nämä kolme ajatusta.

1. Mielenrauha ja hyvinvointi

Pakastinraivarit saivat mut lopullisesti tajuamaan näiden sanojen todellisen merkityksen. Ja sen, että ne ovat tärkeimmät asiat, mitä arjessa pitää sisältyä ihan jokaiseen päivään. Hyvinvointi ei enää pidä sisällään (pelkästään) ajatusta laihtumisesta tai kiinteytymisestä; sen sijaan se on kivijalka, jolle rakentuu levollinen ja hyvä elämä. Ja vaikka oma mieli on ollut rauhaton nyt jo jonkin aikaa itsestä riippumattomista syistä, niihin voi kuitenkin vaikuttaa itse ja siihen keskityn tänä vuonna ensisijaisesti.

2. Liikunta

Liittyy tietenkin oleellisesti tuohon ykköskohtaan, mutta nostan sen kuitenkin ihan omaksi aiheekseen. Hyvin (hitaasti, mutta kuitenkin) alkanut liikuntaprojekti on nyt jo tuonut niin paljon hyvää oloa, että haluan paisuttaa sen määrää.

3. Blogi

Olen ihan älyttömän tyytyväinen siitä, että jatkoin blogin kirjoittamista syksyllä. Olin jo pitkään miettinyt sen hautaamista, mutta tarve kirjoittaa kyti niin voimakkaana, että päätin kokeilla vielä kerran. Ja se kannatti, kirjoittaminen on tuonut iloa - ja myös tuota kaipaamaani mielenrauhaa - arkeen niin paljon, että haluan jatkaa. Halu kehittää blogia on voimakas, mutta olen päättänyt, etten ota asiasta stressiä. 

4. Kauniit sanat

Asia, minkä haluan pitää arjessa mukana ikuisesti, on kauniisti puhuminen toisille. Meillä näytetään tunteet avoimesti joka päivä ja myös puetaan ne sanoiksi. Sitä saa mitä tilaa - ulkopuoliset ihmettelevät usein lapsemme kykyä ilmaista itseään ja myös yllättävän moni sitä, että hän sanoo päivittäin rakastavansa meitä vanhempia. Kaikki lähtee tietenkin siitä, että hän kuulee sen itse päivittäin ❤ Me sanomme sen hänelle ja myös toisillemme. Pyrin puhumaan nätisti myös työkavereille, opiskelijoille, kaupan kassalle - ihan kaikille. Hyvä synnyttää hyvää, paha taas ruokkii itseään. Haluan olla mukana siinä hyvän kierteessä ja parhaiten teen sen puhumalla.

5. Raivaaminen

KonMari-menetelmä herätti mussa pitkään lähinnä hämmennystä. Olen aina ollut kova hamstraamaan ja säilyttämään tavaraa ja aina myös viihtynyt kodissa, missä on paljon kaikkea. Täysi ruokakomero, pursuilevat kirjahyllyt ja täydellinen liinavaatevarasto ovat tähän mennessä tuoneet mulle vain ja ainoastaan pelkkää mielihyvää, enkä ole kokenut minkäänlaista tarvetta hankkiutua tavarasta esiin. Joulusiivousta tehdessäni se iski ihan puskista - tarve tyhjille tasoille ja väljille kaapeille. Tarve tietää, missä kaikki on ja tietää myös se, että missään ei ole mitään ylimääräistä. Hämmästelen vieläkin tätä uutta ajatusta ja muhittelen sitä mielessäni, mutta sen tiedän, että tulen tulevan vuoden aikana tarttumaan tähän ja alan hankkiutua eroon kaikesta turhasta. Uskon, että tämä konkreettinen asia on heijastuma myös siitä, mitä mielessäni tapahtuu parhaillaan. Päähäni ja elämääni ei mahdu mitään uutta, ellen saa sieltä raivattua pois jotain vanhaa. 

Näillä ajattelin lähteä liikkeelle ja kohti vuotta 2018. Olen edelleen pysähtyneessä lomamoodissa - jossain epämääräisessä edellisen ja alkaneen vuoden välimaastossa, jossa kaikki konkreettinen tekeminen ja toteuttaminen tuntuu oudolta ajatukselta. Ensi viikolla se kuitenkin taas alkaa, elämä. 

Ihanaa keskiviikkoa teille kaikille 💗 

LOISTAVAA VUOTTA 2018 MEILLE KAIKILLE!

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! Toivottavasti vuodenvaihteenne oli juuri sellainen kuin suunnittelittekin sen olevan; riemukkaan riehakas tai rauhallinen. Meillä oli tarkoitus ottaa tosi rauhallisesti; käydä naapurikylällä katsomassa ilotulituksia, syödä hyvä illallinen ja katsoa telkkarista vuoden vaihtuminen. Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi, kun lapsi sairastui ja oli koko eilisen päivän korkeassa kuumeessa. Eli otettiinkin sitten ihan tosi tosi tosi rauhallisesti!

Olemme ihan hurjan onnekkaita sen suhteen, että meillä lapsi on ollut kipeänä todella harvoin. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että meillä ei osata sairastaa! Niinä harvoina kertoina, kun joku pöpö häneen iskee, koko perhe menee ihan sekaisin. Lapsi itse ylidramatisoi kaikki oireet ja huonon olonsa. Mies (joka itse ei sairasta koskaan), vaipuu synkkyyteen, jonka tummuus lähentelee suurinpiirtein sitä, että kolmas maailmansota olisi juuri syttynyt. Minusta tulee tekopirteä hössöttäjä, joka ajaa kaikki (itseni mukaan lukien) hulluuden partaalle.

Loppujen lopuksi ilta meni siis aika lailla miehen kanssa kahdestaan lapsen nukkuessa. Syötiin Burgundin patamaista ruokaa (meni niin hihasta heittämällä taas sen tekeminen, että en ole ihan varma millä nimellä sitä tulisi kutsua), katsottiin telkkaria ja pakko myöntää, että ei kyllä jaksettu yhdessä valvoa vuoden vaihtumiseen asti, vaan halittiin ja toivoteltiin hyvät uudet vuodet viime vuoden puolella ja mentiin nukkumaan jo reilusti ennen puolta yötä. Minä tosin valvoin pitkälle yöhön lapsen vieressä ja kuuntelin rakettien pauketta. Katsoin kelloradion näyttöä, kun vuosi vaihtui ja mietin mennyttä vuotta. Kunnes päätin siirtää katseeni jo tämän vuoden puolelle ajatellen, että vuosi 2017 on nyt mennyttä ja niin saa ollakin!

Olin ajatellut purkaa kulunutta vuotta täällä bloginkin puolella, ylianalysoida, vatvoa ja väännellä sitä joka ikiseltä kantilta. Mutta yön hetkinä tosiaan päätin, että en jaksa. Sitä väritti tietty apeus ja melankolia, mutta kyllä sen aikana tapahtui paljon kivoja ja ihaniakin asioita. Turha sitä enää on kaivella ja miettiä, koska se on nyt mennyttä ja edessä on uusi vuosi. Ensimmäinen sana, mikä vuodesta 2017 tulee mieleen on paska, mutta onneksi mietin asiaa viime yönä, koska huomasin, että nyt kyllä oli mieli tehnyt tepposet tämän asian kanssa. Viime vuosi oli ihan riittävän kiva! Ei ihmisen jokainen päivä, kuukausi ja vuosi voi olla paras ikinä, välillä joukkoon sattuu vähän tylsempiäkin aikoja. On kuitenkin terveellistä välillä ravistella itseään ja muistuttaa, että mulla on asiat ihan älyttömän hyvin, mun elämässä tapahtuu just riittävästi ja ihania asioita. Arki on arkea, mutta saan jakaa arkeni kahden maailman ihanimman miehen kanssa, vietän päiväni upeiden työkavereiden ja opiskelijoiden kanssa, mulla on läheiset ja hyvät välit kaikkiin perheeni jäseniin, taloudellisesti elän riittävän turvattua elämää ja vielä viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, olen terve.

Uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt, vaan olen ennemminkin miettinyt jonkinlaista to do -listaa. Lupaus on tosi iso asia! Opimme pienestä pitäen, että lupauksista pidetään kiinni, toisen luottamusta ei saa pettää lupauksia rikkomalla. Sama pätee meihin itseemme; koemme ääretöntä pettymystä ja jopa itseinhoa, jos petämme itsellemme - sentään maailman tärkeimmälle ihmiselle - antamamme lupaukset. Siksi kirjaankin ylös asioita, joita olisi hyvä saada tehtyä ja kuten kunnon to do -listaan kuuluu, osa niistä ehkä jää tekemättä, osa tulee yliviivattua. En myöskään otsikoi listaa tiukasti vuodelle 2018, vaan ajanjakso saa nyt olla epämääräinen seuraavaksi -tyylinen. Osa jutuista on hyvä saada tehtyä tammikuun ensimmäisillä viikoilla, osa liittykööt epämääräisesti loppuelämään. Osan kirjoitan tänne bloginkin puolelle auki, osa on vain minun omassa päässäni.

Nyt käännetään siis katseet vuoteen 2018 ja tehdään se hymyillen. Tänään siivoan joulukoristeet pois ja jatkan pikku potilaan hoivaamista. Ripustan seinälle vuoden 2018 kalenterin ja katselen sen tyhjiä sivuja rauhallisena. Ne ovat täynnä mahdollisuuksia, ne tulevat täyttymään ilosta, naurusta ja onnesta, mutta välillä myös tummemmista hetkistä ja toiveista paremmasta huomisesta.

Kalenteri tulee olemaan täynnä merkintöjä eletystä elämästä, juuri niin kuin pitääkin ❤