maanantai 25. syyskuuta 2017

PÄIVÄN TÄRKEIN ATERIA

Olen monesti kirjoittanut lounaan merkityksestä omaan hyvinvointiini (vanhoja tekstejä voit käydä lukemasta esim. täältä ja täältä). Silläkin uhalla, että toistan itseäni, teen aiheesta taas postauksen; hyvä, monipuolinen ja riittävän runsas lounas on niin tärkeä osa päivääni, että en voi sitä riittävästi painottaa. Aamupalalla on toki myös väliä, mutta jos pitää valita päivän tärkein ateria, se on ehdottomasti lounas!


Vuosikausia lounaani koostui joko kouluruuasta tai useimmiten ei mistään, mikä näin jälkikäteen tuntuu ihan järkyttävältä. Olin tainnut "kouluttaa" kroppani siihen, että se ei edes varsinaisesti tuntenut nälkää päivisin, söin vasta illalla kotiin tultuani. Ja voitte vaan kuvitella, että sitten myös söinkin, nälkä oli siinä vaiheessa ihan mieletön, kuten myös erilaiset mieliteot. Elin vielä tuolloin yksin, joten minulla ei ollut muita suita ruokittavana. Pystyin siis aivan vapaasti syömään mitä sinä päivänä sattui tekemään mieli. Onneksi aika hälventää muistot, joten ihan tarkkaan edes muista kaikkea, mutta kyllä se iltaruoka usein koostui erilaisista valmisruuista ja herkuista. Joita sitten tietenkin seurasi syvä, koko loppuillan kooma. Tein tuolloin toki myös ruokaa itse, mutta usein jotain todella epäterveellistä.

Muistan ajatelleeni aina välillä, että olisi järkevä ottaa eväät töihin. En kuitenkaan vielä tuolloin tajunnut kahta asiaa: tärkein kaikesta on se, että eväät tekee valmiiksi edellisenä iltana. On ihan toivoton ajatus, että niitä alkaisi vääntää aamulla. Toinen tärkeä oivallus oli se, että ei sen lounaan tarvitse olla lämmin ateria, joka on joku ruokalaji. Tällä tarkoitan sitä, että lounas voi olla hyvinkin yksinkertainen kombo, parista raaka-aineesta koostuva salaatti. Tuolloin 2000-luvun alussa salaatti tarkoitti mielessäni salaatti-kurkku-tomaatti -kippoa ja on sanomattakin selvää, että se ei riitä lounaaksi.

Kun aloin ymmärtää tapojen ja rutiinien merkityksen arjessa ja aloin niitä myös harjoitella, homma alkoi sujua. Noista arjen tavoista mun on muuten tarkoitus ihan lähiaikoina kirjoittaa oma postaus, ne ovat niin älyttömän tärkeä juttu. Aluksi seuraavan päivän lounaan väsääminen edellisenä iltana tuntui työläältä ja aikaa vievältä hommalta, mutta kun sitä toisti riittävän pitkään, siitä tuli rutiini, jota en pahemmin edes ajattele nykyjään. Mukaan otettu lounas on mulle välttämätön, koska en koulusta ehdi lähtemään ravintolaan syömään, eikä lämmin, yleensä tosi hiilaripitoinen kouluruoka oikein sovi mulle.

Nykyjään siis pilkon salaattipohjan eväsrasiaan samalla, kun teen salaatin iltaruokaa varten. Joskus "salaattini" on vain paprikapaloja, kuorittu porkkana ja pala kurkkua, joskus taas ihan "oikea" salaatti. Lisäksi heitän mukaan esim. pakkasesta yhden kypsennetyn broilerifileen (teen niitä aina ison satsin kerralla ja pakastan yksittäin), tonnikalapurkin tai palan savukalaa. Riippuen proteiinin määrästä saatan keittää lisäksi yhden munan ja yleensä aina mukaan tulee myös avocadoa. Raejuustopurkki säilyy työpaikan jääkaapissa pari päivää, joten usein lisäilen sitäkin salaatin joukkoon. Joskus lounas on pakkasesta aamulla sulamaan otettu linssikeitto tai pieni annos linssikastiketta, jonka syön salaatin ja avocadon kanssa ilman riisiä tai pastaa. Toimii oikein hyvin niinkin!

Pasta on mulle yksi kaikista huonoimmista lounasvaihtoehdoista, koska sen seurauksena simahdan takuuvarmasti. Mystistä kyllä, kylmä pasta kuitenkin toimii! Tai ei siinä mitään mystistä ole, katsoin kerran Prisma-dokumentin, missä mitattiin koehenkilöiden verensokerin heilahtelua lämpimän pasta-aterian ja kylmän pastan jälkeen ja totta tosiaan: jäähtyneenä pasta ei aiheuta samanlaista verensokerin vuoristorataa kuin lämpimänä. En nyt ala avaamaan ilmiön biologista syytä tässä (haha, varsinkaan kun en ihan täysin muista miten se meni), mutta omat ihmiskokeeni ovat tämän saman asian todistaneet.

Tänään olen kotona kokeita korjaamassa ja tein lounaaksi tosi hyvän, yksinkertaisen ja täyttävän tonnikala-pastasalaatin. Tein samalla kaksinkertaisen määrän ja syön samaa salaattia huomenna töissä. Salaattipohja olisi voinut olla monipuolisempi ja mielikuvituksellisempi, mutta meidän jääkaapista ei tällä kertaa löytynyt muuta :) Tämä salaatti toimii varmasti myös edellispäivänä ylijääneestä uuni- tai savulohesta!


Tonnikala-pastasalaatti (2 annosta)

salaattia
paprikaa
avocado 
pieni purkki (150 g) maissia
purkki tonnikalaa
2 kananmunaa
100 g (kuivapaino) pastaa

2 rkl kermaviiliä
1 tl sinappia
loraus sitruunanmehua
suola, pippuri, paprikajauhe 

Keitä pasta kypsäksi runsaassa, hyvin suolatussa vedessä, huuhtele, valuta ja anna jäähtyä. Keitä myös munat. Valuta tonnikala ja maissit

Valmista kastike kulhossa: sekoita kermaviili, sinappi ja mausteet. Sekoita joukkoon valutettu tonnikala ja jäähtynyt pasta.

Sekoita lautaselle salaattiainekset ja kauho tonnikala-pasta-mössö salaatin päälle. Lisää viipaloitu avocado ja kananmunat.

Ja hei, muistathan käyttää vain vastuullisesti pyydettyä tonnikalaa!

Kahden päivän lounaat, aikaa valmistukseen meni n. 20 min

Yhdestä annoksesta tuli muuten to-del-la täyttävä ja koska olin koko aamupäivän vain istunut työpöydän ääressä, jouduin laittamaan osan jääkaappiin. Veikkaan, että huomenna kun olen taas koko aamupäivän heilunut luokassa, niin sama annos tuntuu just sopivalta! Opettajan työ on yllättävän kuluttavaa, päivän mittaan askeleita kertyy tosi paljon ja aika harvoin tulee istuttua paikallaan pitkiä aikoja.

Blogista löytyy monta lounaaksi sopivaa reseptiä tunnisteella lounas, käy ihmeessä lukemassa! Miten sinä syöt päivällä, otatko eväät töihin? Olisi tosi kiva kuulla muidenkin eväsideoita :)

2 kommenttia:

  1. Näyttää tosi hyvältä!
    Mulla on ihan samat fiilikset, lounas on nykyään mun tärkein ateria, ja kun se sisältää riittävästi proteiinia, ei tule enää tyhjennettyä jääkaappia iltaisin, kuten vielä vuoden vaihteessa. Eikä myöskään ole niitä mielitekoja tai sitten ne ovat tosi vaatimattomia aiempiin :)

    Vielä kun jaksaisi laittaa eväät mukaan, toisaalta ajattelen, että arkilounaan syöminen ulkona usein työkaverien kanssa tai salaatin hakeminen työpaikalle on mun arjen luksusta, johon menee rahaa, mutta joka antaa mulle paljon iloa.

    Jos oon kotona etähommissa tosi usein syön lounaaksi munakkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin ton "arjen luksus" -pointin ja kyllä mekin välillä lähdetään työkavereiden kanssa ulos lounaalle jos sattuu vaikka hyppytunti just siihen ruokiksen lähistölle. Ja varsinkin, kun se meillä tapahtuu tosi harvoin, niin se tosiaan on ihan parasta luksusta.

      Munakas onkin tosi kätevä, mä vaan jostain syystä aina unohdan sen :) Pitäisi viikonloppuisin ruveta harrastamaan niitä lounaaksi, kun mulla aina tuppaa lauantaisin ja sunnuntaisin ateriaväli venymään ihan liian pitkäksi.

      Kiitos Jenny kun kävit kommentoimassa <3

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!