BROILERI-KAALIHÄSSÄKKÄ

Olin itse asiassa vähän skeptinen tämän ruuan suhteen, siitä toi nimi, jolle sitten en enää keksinyt mitään hienompaa korviketta. Nimi kyllä kuvaa ruokaa hyvin; oli kauhea hässäkkä ja härdelli meneillään ja tärkein tavoite oli tehdä jotain helppoa, joka valmistuisi itsekseen. Yhden astian uuniruuat ovat kaikista helpoimpia toteuttaa arkena, tämänkään tekemiseen ei mennyt kuin n. 20 minuuttia. Toki hässäkkä vaatii sitten pitkän kypsennysajan, joten tämä kannattaa tehdä edellisenä iltana, jos tiedät, että tiedossa on kiireinen päivä.

Lihattoman lokakuun kynnyksellä kaivoin pakastimesta paketin broilerinfileitä ja tyhjensin vihanneslokeron. Siitä se ajatus sitten lähti! Kuten jo alussa totesin, odotukset eivät olleet kauhean korkealla, mutta tästä tulikin tosi hyvää. Itse asiassa kehittelin jo mielessäni lokakuuta varten tästä version, jossa korvaan kanan nyhtökauralla ja kidney-pavuilla. Ja jotenkin musta tuntuu, että siitä tulee vielä parempaa!

Broileri - kaalihässäkkä

800 g maustamattomia broilerinfileitä

pieni suippokaali (n. 500 g)

4 porkkanaa

iso sipuli

suola, pippuri

rakuuna

curry

kurkuma

paprikajauhe

chilihiutaleet

oliiviöljy

Kuori porkkanat ja pilko ne pitkittäin (tai poikittain, ihan miten lystäät). Kuori ja siivuta myös sipuli. Silppua kaali suikaleiksi.

Levitä uunivuuan pohjalle loraus öljyä ja kippaa kasvikset vuokaan. Mausta suolalla, pippurilla ja rakuunalla. (Voit aivan hyvin valmistaa ruuan myös padassa, jos sinulla ei ole riittävän isoa uunivuokaa!)

Leikkaa broileri suikaleiksi (onnistuu näppärästi saksilla) ja laita suikaleet kulhoon. Mausta reilusti suolalla, pippurilla, currylla, kurkumalla, paprikajauheella ja oman maun mukaan chilillä. Lorota päälle reilusti oliiviöljyä ja pyörittele palat kauttaaltaan mauste-öljyseoksessa. Lado kanapalat kaalipedin päälle, lorauta vielä öljyä koko komeuden päälle.

Kypsennä uunissa ensin 200 asteessa 30 min. Laske sen jälkeen lämpötilaa 150 asteeseen, peitä vuoka tiukasti foliolla (tai pata kannella) ja anna muhia uunissa n. 1,5 tuntia. Ota folio pois loppuvaiheessa ja nosta lämpöä, jotta pinta saa vähän väriä.

(Kurkkaa välillä, että ruoka ei kuivu. Jos siltä näyttää, lorauta sekaan tilkka vettä. Kaali tykkää pitkästä haudutusajasta, joten aika ei ole niin minuutilleen.)

Tarjoa esim. riisin, cous-cousin tai kvinoan kanssa.

Mausteiden ja öljyn määrät ovat (tälläkin kertaa) vain sinnepäin, toivottavasti pärjäät näillä. Muista, ei se ole niin kauhean tarkkaa! Jos olet aloitteleva kokki, laita aluksi mieluummin liian vähän mausteita ja lisää niitä sitten kypsennyksen puolivälissä, kun olet käynyt maistelemassa ruokaa. Ja jos kaikkia reseptin mausteita ei ole saatavilla, voit ihan hyvin soveltaa; broileri ja kaali ovat molemmat niin neutraaleja raaka-aineita, että tähän voit käyttää oikeastaan "ihan mitä vaan" maustekaapistasi.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

LIHATON LOKAKUU

Ensimmäinen lihaton lokakuu vuonna 2013 sai alkunsa radio-ohjelmassa heitetystä haasteesta ja (ehkä kaikkien yllätykseksi) ilmiö räjähti massiivisiin mittasuhteisiin jo heti ensimmäisenä vuonna. Kasvisruoka on näiden neljän vuoden aikana kasvanut megatrendiksi, mutta yhä edelleen suomalaiset syövät lihaa todella paljon, joidenkin tilastojen mukaan jopa enemmän kuin ennen. Ruokavalinnat ja ruuan eettisyyden ja ekologisuuden miettiminen on polarisoitunut yhteiskunnassamme; toinen ääripää syö joko pelkästään tai edes parina päivänä viikossa kasvisruokaa, toisia aihe ei voisi vähempää kiinnostaa ja hunajamarinoidut broilerin suikaleet, jauheliha ja lenkkimakkara ovat edelleen osa arkipäivää yhtä varmasti kuin se, että lauantai-iltana saunotaan.

Kuva

En haluaisi lähteä moittimaan tätä toista ääripäätä, jokainen tekee omat valintansa, eikä minulla ole oikeutta puuttua ihmisten elämään. Hiljaa mielessäni kuitenkin ajattelen, että jotain voisi kuitenkin tehdä... Ja tavallaan - jos oikein rehellisiä ollaan - ajattelen kyllä myös hiljaa mielessäni, että minulla on jollain tasolla oikeus puuttua muidenkin valintoihin, koska kyseessä on kuitenkin yhteinen maapallomme ja yhteinen tulevaisuutemme. Lihantuotanto kuormittaa ympäristöä niin kestämättömällä tavalla, että tosiasia on se, että jotain on pakko tehdä. On epärealistista kuvitella, että suurin osa länsimaisista ihmisistä heittäytyisi vegaaniksi yhdessä yössä, mutta täysin realistinen ajatus sen sijaan on, että suurin osa meistä pitäisi vaikkapa edes yhden kasvisruokapäivän viikossa!

Kuva

Olen itse noudattanut tätä periaatetta vaihtelevalla menestyksellä nyt muutaman vuoden ajan. Kasvisruokapäivistä on tullut tapa, josta on ollut suhteellisen helppo pitää kiinni. Pakko kuitenkin rehellisyyden nimissä myöntää, että kyllä se jauhelihapaketti usein olisi se kaikista helpoin vaihtoehto; liharuokien tekeminen (varsinkin arkena) tulee niin selkärangasta, että niiden valmistamista ei kauheasti tarvitse miettiä ja reseptejä löytyy takataskusta vaikka kuinka paljon. Kasvisreseptit - vaikka niitä paljon olenkin jo pyöritellyt - eivät ihan vielä tupsahda mieleen tosta vaan. Siksipä lihattoman lokakuun ihan ehdoton onnistumisen edellytys on tarkka suunnittelu.

Kuva

Kuva

Sen verran meinaan lipsua, että tarkoitus on muutaman kerran kuussa syödä kalaa. Koska tarkoitus on pakottaa ottaa lapsi mukaan tähän touhuun, ajattelin helpottaa marinoiden kuuntelemista sillä, että välillä syödään hänen lempiruokaansa eli lohta. Syyslomalla suuntaamme pariksi päiväksi Tallinnaan ja siellä en ala miehelle enkä varsinkaan lapselle nipottamaan mistään ja saatanpa itsekin syödä jotain muuta kuin kasvisruokaa, jos siltä tuntuu. Mies kyllä on onneksi ihan innoissaan mukana tässä, joten nipottaminen oli ehkä vähän väärä sanavalinta :)

Miten on, syödäänkö teillä paljon kasvisruokaa? Lähdetkö mukaan lihattomaan lokakuuhun?

YOGA GIRL

Hahaa, no en todellakaan ole!! Mutta tärkeintä ei aina olekaan se, mitä on, vaan se, miltä tuntuu!

Aloitin eilen uudessa joogaryhmässä ja suorastaan leijun vieläkin. Olen jo pitkään ollut innostunut joogasta, mutta en oikein ole löytänyt itselleni sopivaa ryhmää. Asumme sen verran syrjässä, että vaihtoehtoja ei ole kauheasti. Lähimmälle joogastudiolle on matkaa niin paljon, että sinne en ole tullut lähteneeksi (vielä), vaan olen testannut kansanopiston joogaryhmiä. Ensimmäinen vaihtoehto ei ollut riittävän fyysistä, meinasin nukahtaa tunneille. Seuraava oli sitten liiankin haastava ja tunsin oloni todella surkeaksi takarivissä ähistessäni. Yksikään tunti ei tuottanut hyvää oloa, ei henkisesti eikä fyysisesti. Lisäksi olen kokeillut eri yhteyksissä yksittäisiä joogatunteja ja ne ovat kyllä useimmiten olleet tosi kivoja ja olen ollut ihan fiiliksissä. Kyseessä on kuitenkin aina ollut joku kertaluontoinen tunti, joten se hyvä fiilis on aina jäänyt satunnaiskokemukseksi. Mutta nyt nappasi, tämä uusi ryhmä vaikuttaa mulle just sopivalta. Opettajalla on ihan älyttömän paljon merkitystä mulle ja tykästyin myös häneen välittömästi.

Palatakseni tuohon aloitukseen: olen raa'an realistisesti tietoinen siitä, että olen kaikkea muuta kuin sulava ja notkea jooganainen, joka asanasta toiseen siirtyessään hymyilee salaperäisesti sisäisen joogin valon loistaessa hänestä... Ei ei ei; olen just se tunnin jäykin, kömpelöin ja möhköin tyyppi, joka rojahtaa alaspäin katsovasta koirasta pärställeen, koska käsivoimat ei riitä ja kämmenetkin hikoilee niin älyttömästi, että matosta ei saa mitään pitoa. Mutta hei tiedättekö mitä - ihan sama!! Jooga tuntuu hyvältä ja saa minut tuntemaan itseni hyväksi. En yhtään vällää siitä, että en vielä osaa tai taivu, koska nythän tämä vasta alkaa, minun joogamatkani.

Tällainen mä taidan sielä tunnilla olla...

... mutta tältä musta usein kuitenkin tuntuu <3

Haluaisin ottaa jokapäiväiseksi tavaksi aloittaa aamu 15 minuutin joogalla. Enkä vain pelkästään halua, vaan meinaan sen myös aloittaa. Syy siihen, että homma on vielä suunnittelun tasolla on yksinkertaisesti se, että alkusyksyn lukujärjestykseni on ollut aamupainotteinen ja minun olisi pitänyt herätä ihan epäinhimilliseen aikaan saadakseni edes lyhyen aamujoogan mahtumaan aikatauluuni. Lukujärjestys muuttuu ihan kohta ja alan kehitellä aamujoogarutiiniani.

Ihan rehellisesti täytyy myöntää, että viivyttelyyn on toinenkin syy. Mua pelottaa! Mietin pitkään, kehtaanko kirjoittaa tästä, mutta mun on toisaalta vaikea uskoa, että olisin maailman ainoa, jolla tämmöisiä outoja pelkoja on. Pelottaa??? Joogata yksin aamulla 15 minuuttia?? Miksi ihmeessä?

Tätä on itse asiassa tosi vaikeeta selittää. Pelko on ehkä vähän väärä sana, mutten toisaalta keksi mitään parempaakaan... Sama pelko mulla on esim. salille menemisen suhteen ja yleensäkin liikunnan aloittamisessa pitkän tauon jälkeen (kuten mulla nyt on ollut). En pelkää mokaavani, en pelkää muiden ajattelevan minusta jotain, vaan pelkään itseäni ja epäonnistumista. Että olen halunnut kauheasti tehdä jotain ja että sitten en kuitenkaan saakaan sitä aikaiseksi. Että joogaisin vain yhden kerran aamulla ja se jäisi sitten siihen. Tai että kävisin salilla vain yhden kerran ja sekin jäisi sitten siihen.

Tämähän on ihan älytöntä, eikö olekin?? Olipa hyvä kirjoittaa tämä auki, koska nyt näen itsekin, kuinka järjettömästä asiasta on kyse. Onko muilla kokemusta samasta pelosta?

Toinen tohon "pelkoon" liittyvä aspekti on lyhytjänteisyys. Olen aina ollut todella kärsimätön tyyppi ja mun pitkäjänteisyys on asteikolla 0 - 10 jotain siellä miinus viiden paikkeilla :) Näin ollen joogassa (tai missä tahansa lajissa) kehittyminen on ollut mulle aina kova paikka ja tulee varmasti nytkin olemaan. Turhaannun viimeistään kolmannen tunnin jälkeen, kun kehitystä ei ala tapahtua ja usein olenkin sitten luovuttanut.

Mulla on nyt yhtenä isona tavoitteena tulevina kuukausina (lue täältä: 561 päivää) heittää romukoppaan kaikki tällaiset älyttömät pelot ja esteet mun hyvinvoinnin tieltä. Sisäinen Yoga girl on herännyt ja nyt annan sille mahdollisuuden!

Käytkö sä joogassa?

p.s. unohtui muuten tällä kertaa merkitä muistiin kuvien lähteet... anteeksi tekijänoikeusjumalat!!

PÄIVÄN TÄRKEIN ATERIA

Olen monesti kirjoittanut lounaan merkityksestä omaan hyvinvointiini (vanhoja tekstejä voit käydä lukemasta esim. täältä ja täältä). Silläkin uhalla, että toistan itseäni, teen aiheesta taas postauksen; hyvä, monipuolinen ja riittävän runsas lounas on niin tärkeä osa päivääni, että en voi sitä riittävästi painottaa. Aamupalalla on toki myös väliä, mutta jos pitää valita päivän tärkein ateria, se on ehdottomasti lounas!

Vuosikausia lounaani koostui joko kouluruuasta tai useimmiten ei mistään, mikä näin jälkikäteen tuntuu ihan järkyttävältä. Olin tainnut "kouluttaa" kroppani siihen, että se ei edes varsinaisesti tuntenut nälkää päivisin, söin vasta illalla kotiin tultuani. Ja voitte vaan kuvitella, että sitten myös söinkin, nälkä oli siinä vaiheessa ihan mieletön, kuten myös erilaiset mieliteot. Elin vielä tuolloin yksin, joten minulla ei ollut muita suita ruokittavana. Pystyin siis aivan vapaasti syömään mitä sinä päivänä sattui tekemään mieli. Onneksi aika hälventää muistot, joten ihan tarkkaan edes muista kaikkea, mutta kyllä se iltaruoka usein koostui erilaisista valmisruuista ja herkuista. Joita sitten tietenkin seurasi syvä, koko loppuillan kooma. Tein tuolloin toki myös ruokaa itse, mutta usein jotain todella epäterveellistä.

Muistan ajatelleeni aina välillä, että olisi järkevä ottaa eväät töihin. En kuitenkaan vielä tuolloin tajunnut kahta asiaa: tärkein kaikesta on se, että eväät tekee valmiiksi edellisenä iltana. On ihan toivoton ajatus, että niitä alkaisi vääntää aamulla. Toinen tärkeä oivallus oli se, että ei sen lounaan tarvitse olla lämmin ateria, joka on joku ruokalaji. Tällä tarkoitan sitä, että lounas voi olla hyvinkin yksinkertainen kombo, parista raaka-aineesta koostuva salaatti. Tuolloin 2000-luvun alussa salaatti tarkoitti mielessäni salaatti-kurkku-tomaatti -kippoa ja on sanomattakin selvää, että se ei riitä lounaaksi.

Kun aloin ymmärtää tapojen ja rutiinien merkityksen arjessa ja aloin niitä myös harjoitella, homma alkoi sujua. Noista arjen tavoista mun on muuten tarkoitus ihan lähiaikoina kirjoittaa oma postaus, ne ovat niin älyttömän tärkeä juttu. Aluksi seuraavan päivän lounaan väsääminen edellisenä iltana tuntui työläältä ja aikaa vievältä hommalta, mutta kun sitä toisti riittävän pitkään, siitä tuli rutiini, jota en pahemmin edes ajattele nykyjään. Mukaan otettu lounas on mulle välttämätön, koska en koulusta ehdi lähtemään ravintolaan syömään, eikä lämmin, yleensä tosi hiilaripitoinen kouluruoka oikein sovi mulle.

Nykyjään siis pilkon salaattipohjan eväsrasiaan samalla, kun teen salaatin iltaruokaa varten. Joskus "salaattini" on vain paprikapaloja, kuorittu porkkana ja pala kurkkua, joskus taas ihan "oikea" salaatti. Lisäksi heitän mukaan esim. pakkasesta yhden kypsennetyn broilerifileen (teen niitä aina ison satsin kerralla ja pakastan yksittäin), tonnikalapurkin tai palan savukalaa. Riippuen proteiinin määrästä saatan keittää lisäksi yhden munan ja yleensä aina mukaan tulee myös avocadoa. Raejuustopurkki säilyy työpaikan jääkaapissa pari päivää, joten usein lisäilen sitäkin salaatin joukkoon. Joskus lounas on pakkasesta aamulla sulamaan otettu linssikeitto tai pieni annos linssikastiketta, jonka syön salaatin ja avocadon kanssa ilman riisiä tai pastaa. Toimii oikein hyvin niinkin!

Pasta on mulle yksi kaikista huonoimmista lounasvaihtoehdoista, koska sen seurauksena simahdan takuuvarmasti. Mystistä kyllä, kylmä pasta kuitenkin toimii! Tai ei siinä mitään mystistä ole, katsoin kerran Prisma-dokumentin, missä mitattiin koehenkilöiden verensokerin heilahtelua lämpimän pasta-aterian ja kylmän pastan jälkeen ja totta tosiaan: jäähtyneenä pasta ei aiheuta samanlaista verensokerin vuoristorataa kuin lämpimänä. En nyt ala avaamaan ilmiön biologista syytä tässä (haha, varsinkaan kun en ihan täysin muista miten se meni), mutta omat ihmiskokeeni ovat tämän saman asian todistaneet.

Tänään olen kotona kokeita korjaamassa ja tein lounaaksi tosi hyvän, yksinkertaisen ja täyttävän tonnikala-pastasalaatin. Tein samalla kaksinkertaisen määrän ja syön samaa salaattia huomenna töissä. Salaattipohja olisi voinut olla monipuolisempi ja mielikuvituksellisempi, mutta meidän jääkaapista ei tällä kertaa löytynyt muuta :) Tämä salaatti toimii varmasti myös edellispäivänä ylijääneestä uuni- tai savulohesta!

Tonnikala-pastasalaatti (2 annosta)

salaattia

paprikaa

avocado 

pieni purkki (150 g) maissia

purkki tonnikalaa

2 kananmunaa

100 g (kuivapaino) pastaa

2 rkl kermaviiliä

1 tl sinappia

loraus sitruunanmehua

suola, pippuri, paprikajauhe 

Keitä pasta kypsäksi runsaassa, hyvin suolatussa vedessä, huuhtele, valuta ja anna jäähtyä. Keitä myös munat. Valuta tonnikala ja maissit

Valmista kastike kulhossa: sekoita kermaviili, sinappi ja mausteet. Sekoita joukkoon valutettu tonnikala ja jäähtynyt pasta.

Sekoita lautaselle salaattiainekset ja kauho tonnikala-pasta-mössö salaatin päälle. Lisää viipaloitu avocado ja kananmunat.

Ja hei, muistathan käyttää vain vastuullisesti pyydettyä tonnikalaa!

Kahden päivän lounaat, aikaa valmistukseen meni n. 20 min

Yhdestä annoksesta tuli muuten to-del-la täyttävä ja koska olin koko aamupäivän vain istunut työpöydän ääressä, jouduin laittamaan osan jääkaappiin. Veikkaan, että huomenna kun olen taas koko aamupäivän heilunut luokassa, niin sama annos tuntuu just sopivalta! Opettajan työ on yllättävän kuluttavaa, päivän mittaan askeleita kertyy tosi paljon ja aika harvoin tulee istuttua paikallaan pitkiä aikoja.

Blogista löytyy monta lounaaksi sopivaa reseptiä tunnisteella lounas, käy ihmeessä lukemassa! Miten sinä syöt päivällä, otatko eväät töihin? Olisi tosi kiva kuulla muidenkin eväsideoita :)

HYVÄN OLON AAKKOSET

Olen aina tykännyt tosi paljon Gloria-lehden artikkelisarjasta, jossa julkisuuden henkilöt listaavat oman elämänsä aakkoset. Mun mielestä on ollut tosi kiehtovaa, minkälaisia asioita ihmiset nostavat esiin. Tuli mieleen, että sama aakkostehtävä voisi toimia myös silloin, kun miettii omaa hyvää elämäänsä ja mitkä asiat siinä ovat oikeasti niitä tärkeitä. Keskityin aakkosiin siis terveyden ja hyvinvoinnin kautta. Ja tästä tulikin tosi kiva tehtävä - välillä aika vaikea tosin, koska joidenkin aakkosten kohdalla oli tosi vaikea valita vain yksi asia (enkä kyllä siinä ihan täysin joka kohdassa onnistunut). Ja luonnollisesti jotkut kirjaimet tuottivat tosi paljon päänvaivaa :)

Avocado. Superhedelmä, jota kehoni välillä suorastaan huutaa. Avocadon terveelliset rasvat tekevät hyvää ja se on myös hyvän makuinen (maustan sen aina kevyesti yrttisuolalla, pippurilla ja lorauksella sitruunaa).

Kuva täältä

Banaani. Toinen superhedelmä, joka on pelastanut monta pitkää iltapäivää. Koitan muistaa napata banaanin mukaan eväskassiin ja säästän sen iltapäivän välipalaksi. Muuten ateriavälini venyy ihan turhan pitkäksi ja siitä seuraa nälkäkiukku...

C-vitamiini. Tankkaan sitä talvella mandariinien ja klementiinien muodossa kilotolkulla.

D-vitamiini. En aikaisemmin huolehtinut tämän vitamiinin säännöllisestä syömisestä, mutta nyt kun olen pari vuotta ottanut deen säännöllisesti, huomaan selvän muutoksen väsymyksen hallinnassa ja yleisessä vireystilassa (varsinkin talven pimeinä kuukausina).

Elämä. Siitä pitää muistaa nauttia ja ennenkaikkea pitää muistaa, että elämään kuuluu myös harmaampia päivä. Elämä on arkea ja jos arjesta osaa ottaa ilon irti, kaikki on helpompaa.

Fuck it! Olen aika rauhallinen tyyppi, mutta kun kuohahdan, teen sen kunnolla. Silloin tekee hyvää haistattaa pitkät ja meuhkata vähän aikaa kunnolla. Suuttumusta ei ole hyvä pitää sisällään, vaan ilma pitää puhdistaa samantien.

Goiji-marja. Not. En ole yhtään päässyt kiinni tähän ulkomaisten "superruokien" hypetykseen.

Hedelmät. Joka kerta kun kuulen, että joku suosittelee välttämään (liikaa) hedelmien syöntiä, saan hepulin. Mun on ihan hirveän vaikea uskoa, että kukaan pystyisi syömään hedelmiä niin, että se vaikuttaisi haitallisesti terveyteen tai painonhallintaan.

Kuva täältä

Ilta. Aika rauhoittua ja ladata akkuja seuraavaa päivää varten. Tarvitsen rauhallisen illan, jos esim. harrastan liikuntaa iltaisin, käyn aivan liian ylikierroksilla monta tuntia, eikä nukkumisesta tule mitään.

Jooga. Olen ihan aloittelija ja tuskastun yleensä joogatunneilla, koska en taivu mihinkään ja kaikki tuntuu niin vaikealta. Silti jokaisen tunnin jälkeen on ihan mahtava olo. Haluaisin ottaa tavaksi 15 minuutin aamujoogan.

Keittiö ja kokkaaminen. Lempipaikkani, jossa rentoudun ja kokatessa saan päästää luovuuteni valloilleen. Edes ankeimpana arkipäivänä kokkaaminen ei harmita.

Lohi. Kala on terveellistä ja kala on hyvää. Tykkäisin syödä useammin kotimaisia "valkoisia kaloja", mutta hinta yleensä huimaa päätä sen verran, että yleensä päädyn loheen. Onneksi se on myös lapsen lempiruoka.

Marjat. Jos mun pitäisi valita marjojen ja karkin (edes suklaan) välillä, marjat veisivät voiton 100-0. Voisin syödä tuoreita marjoja joka päivä ja kesällä teenkin niin. Pakastemarjat ei yllä samalle tasolle, mutta ovat tietenkin parempi kuin ei mitään. Nykyjään kaupasta saa tuoreita marjoja läpi vuoden, mutta välttelen "talvimarjoja", koska eiväthän ne maistu oikein miltään, eivätkä myöskään ole kauhean ekologinen valinta.

Nollaus. On todella tärkeä saada pää nollattua iltaisin ja viikonloppuisin. Pyrin siihen, että turhia menoja olisi mahdollisimman vähän. Lukeminen on mulle ihan parasta pään "tyhjentämistä", olen ollut himolukija ihan pikkutytöstä lähtien.

Optimismi. Opetan päivittäin koulussa aiheita, jotka ovat synkkiä ja pelottaviakin ja yritän tolkutttaa opiskelijoille, että jos emme jaksa olla optimisteja tulevaisuuden suhteen, peli on jo menetetty. Optimismin vastakohta pessimismi imee musta kaikki mehut ja ajaa peiton alle itkemään. Toinen supertärkeä O on opettaminen - ammattini, jota rakastan ja joka on iso osa minua ja persoonaani.

Proteiini. Jokaisella aterialla pitää olla proteiinia, muuten nälkä yllättää liian nopeasti. Ärsyttää kuitenkin liiallinen proteiini-hypetys - tämän ajan iso ongelma on, että kaikki vedetään överiksi.

Q. Luovutan... en keksi mitään :)

Ruoka. Need I say more?? Hyvä ruoka, parempi mieli :)

Kuva täältä

Smoothie. Olen jo usean vuoden ajan tehnyt smoothien aamupalaksi. Tai mun tapauksessa kyse taitaa olla fruitiesta, koska teen sen aina hedelmistä ja marjoista. Proteiinijauheet pilaavat hyvän maun ja koostumuksen, otan protskun aamulla mielummin vaikka munasta.

Tavat. Tavat ja rutiinit arjessa ovat hyvinvoinnin perusta, Kun joka kerta ei tarvitse miettiä, että "nyt teen tämän hyvällä tavalla", arki rullaa ja voin hyvin.

Uni. Ehdoton välttämättömyys, ilman riittävää unta muutun ihmisraunioksi alta aikayksikön. Tunnen ihan valtavaa sympatiaa kaikki kohtaan, jotka joutuvat painiskelemaan uniongelmien tai esim. valvottavan lapsen kanssa. Uni ei välttämättä aina tule heti silloin kun haluaisin, turvaudun silloin melatoniiniin.

Vege. Yritän sisällyttää viikkoon mahdollisimman monta kasvisruokapäivää. Tekee terveydelle hyvää, mutta mulla ehkä tärkein pointti on ekologisuus. Maapallo ei kestä lihantuotantoa tässä mittakaavassa. Haastellista vegeilyssä on saada ruoka maistumaan mielenkiintoiselta. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa!

Kuva täältä

X-kromosomi. Naiseus on välillä ihan kamalaa, mutta yleensä aika ihanaa <3

Y-kromosomi. Ilman miehiä - ja varsinkin omaa miestä - maailma olisi aika kurja paikka :) Minulla on ollut onni kohdata elämäni rakkaus ja jakaa elämäni hänen kanssaan. Hän on toinen puolikkaani, ihminen, jota ilman en pärjäisi. Pus kulta, jos luet tämän <3 Sama kromosomi löytyy tietenkin rakkaalta pojaltamme ja täytyy olla tyytyväinen siihen, että sen lahjoittaja on niin upea mies!

Zeta. Vetää zetaa, nukkua.

Å. Luovutan - tästäkään en saa vedettyä mitään linkkiä hyvinvointiin... :)

Äitiys. Oli aika, jolloin ei ollut varmaa, että pääsen kokemaan äitiyden, josta olen haaveillut ihan nuoresta tytöstä asti. Tärkein tehtäväni elämässä ja merkittävä syy sille, että haluan pysyä terveenä ja hyväkuntoisena mahdollisimman pitkään. Äitiys on antanut minulle enemmän, kuin mikään muu asia ja tekee minut onnellisemmaksi, kuin mikään muu asia.

Öinen aika. Herään joskus aamuyöstä ja jos en heti nukahda uudestaan, nousen tekemään työjuttuja tai kirjoittamaan. Olen ihan supertehokas ja luova aamuyön tunteina.

Kuva täältä

Mitkä on sun hyvinvoinnin aakkoset? Heitän haasteen kaikille bloggaajille jatkaa tätä omissa blogeissaan!

561 PÄIVÄÄ

1,54 vuotta. 18,47 kuukautta. 80,14 viikkoa. 561 päivää. 13464 tuntia. 807840 minuuttia. 48470400 sekuntia. Sinä perjantaina 1,54 vuoden kuluttua olen elänyt 438288 tuntia. Okei, vähempikin rautalangan vääntäminen riittää eli kyse on 50-vuotis synttäreistäni. Jotka ovat pyörineet lähiviikkoina ja -kuukausina todella paljon mielessäni. Ei siksi, että olisin alkanut vielä suunnittelemaan juhlia, vaan siksi, että olen alkanut miettimään sitä, minkälainen haluan olla sinä päivänä.

Noin neljä vuotta sitten (ihan kauheaa, kun ei nykyjään enää muista asioita kuin viiden vuoden tarkkuudella...) tein aika ison elämänmuutoksen. Siistin ruokavaliotani radikaalisti, aloin kiinnittää huomiota liikkumiseen, rupesin nukkumaan kunnollisia yöunia ja - totta kai - vaikutukset olivat ihan mahtavia. Laihduin ensimmäistä kertaa elämässäni ja tällä kertaa sen takia, että söin ihan älyttömän paljon. Uusi unirytmi vaikutti vireystilaani ja jaksamiseen ennen näkemättömällä tavalla ja minusta, entisestä iltakukkujasta tuli aamuihminen. Liikkuminen toi energiaa päiviin ja jaksamiseen. Elämä hymyili.

Sitten tuli sitä kuuluisaa "kaikenlaista". Läheisen sairastumisesta aiheutunut stressi kulutti, ruokavalio repsahteli ja kiloja kertyi taas uudestaan. Vaihdevuodet antoivat ensimmäisiä merkkejä itsestään ja aloin huomata, että kroppa ei enää toimi ja reagoi kuten aikaisemmin. Tuli kuumia aaltoja (h***tti, että osaa olla rasittavaa!!!), tuli epämääräisiä alakuloja. Tuli ailahtelevaisuutta, mikä ei kuulu normaalisti mun persoonaan. Tuli kaikkea - en edes tälleen ihan kylmiltään osaa sanoa, mitä kaikkea se piti sisällään. Kaikkea.

No, seuraus oli tietenkin se, että kaikki alkoi lipsua. Liikunta jäi ihan ensin, mikä on ihan järjetöntä, koska juuri se pitää nupin kasassa ja auttaa jaksamaan. Ruokapuoli on pysynyt suhteellisen hyvin kasassa, mutta siinäkin on turhan paljon "hyviä päiviä" ja "huonoja päiviä". Tasaisuus puuttuu, mikä ainakin mulle on tärkeää. Alakulot, vetämättömyys, saamattomuus, energiavaje - näistä on tullut uusia kavereitani arjessa, enkä todellakaan tykkää niistä.

Vuoden 2015 lopussa aloittamani blogin kirjoittaminenkin jäi. Rakastan kirjoittamista ja tykkäsin tästä blogista tosi paljon, mutta silti se vain jäi. Selittelin asiaa itselleni sillä, että "en mä oikeastaan edes kirjoita kauheen hyvin", "ei kukaan sitä kuitenkaan lukenut" ja "ketä kiinnostaa", mutta tosiasia kuitenkin on, että kyse oli aika paljon tosta vetämättömyydestä ja saamattomuudesta. Ja siitä, että en oikein enää tunnistanut itseäni enkä sitä, mistä halusin kirjoittaa tai miten halusin kirjoittaa.

Paljon hyvääkin toki jäi elämänmuutoksesta, en sitä sano. Ja muutenkin - tästä tuli jotenkin kauhean synkkä kirjoitus. Olen oikeasti ollut onnellinen, hyvinvoiva ja tasapainoinen. Palaan niihin myöhemmin, koska tarkoituksenani on nyt alkaa kirjoittaa ruuan lisäksi myös näistä teemoista. En kuitenkaan ole ollut vähään aikaan se Emma, joka parhaimmillani olen. Onneksi jotain on nyt tapahtunut mun mielessä ja ajatuksissa, jotain lukkoja on auennut ja olen ihan valtavan inspiroitunut kaikista mahdollisuuksista, kaikesta hyvästä, kaikesta hyvinvoinnista. Ja kaiken taustalla toi ajatus siitä, että 48470400 sekunnin kuluttua on se päivä, jolloin haluan olla paras versio itsestäni ikinä.