tiistai 12. joulukuuta 2017

AAMUJOOGA ❤❤❤

Kirjoitin aikaisemmin syksyllä joogasta ja siitä, kuinka hyväksi se saa minut tuntemaan. Se tuntuu toki myös hyvältä, mutta kaikesta jäykkyydestäni ja kömpelyydestäni huolimatta tunnen itseni joogatunnilla (ja varsinkin sen jälkeen) myös hyväksi, suorastaan yli-ihmiseksi - siis omalla mittapuullani mitattuna. Haaveilemani kotona tehtävä aamujoogahetki on vielä ajatuksen asteella ja se iltaryhmä, mistä tuossa tekstissäni mainitsin, on jäänyt pois - tämä pimeä aika on semmoinen, että en saa illalla lähdettyä yhtään mihinkään. Suurimpana selityksenä syynä on pimeällä ajaminen, mutta kyllä mulla tänä syksynä on liikunnan skippaamiseen liittynyt kaikki mahdolliset muutkin tekosyyt. On suorastaan kamalaa, miten vähän olen itseäni saanut liikkeelle viime kuukausien aikana (tästä tulossa juttu lähipäivinä) ja se kyllä tuntuu olossa kaikin tavoin. Nyt onkin alkanut projekti tämän asian suhteen!

Nyt kun mulla on alkanut koulussa helpompi jakso, olen kartoittanut kaikki lähialueen jumppa- ja joogapaikat ja löysin kuin löysinkin sekä joogastudion, että jumppapaikan, missä molemmissa on tunteja aamuisin ja aamupäivisin. Eli just sitä, mitä mä tarvitsen nyt. Jumppaan pääsee myös virtuaalitunneille, joten ihan jokaiselle haluamalleni päivälle löytyy jotain! Koska aamut ja aamupäivät ovat olleen aina mulle parasta aikaa liikkua, niin nyt ei ole enää mitään estettä tai mahdollista tekosyytä sille, että lähtisin liikkeelle!

Eilen olin ensimmäistä kertaa joogastudiolla aamupäivän Hot Yin -joogassa ja voi hyvät hyssykät (öööh, kuka sanoo noin???) että oli ihanaa!! Olen vähän arastellut ajatusta lämmitetystä salista, koska en ole lämmön (enkä hikoilun) suurin ystävä, mutta 30 asteen lämpö ei yhtään haitannut. Okei, mulla oli kyllä liikaa päällä, mutta siihen osaan nyt sitten varautua ensi kerralla. Selitykseksi niille, jotka eivät tunne joogan eri muotoja: Yin-jooga keskittyy lihasten sijaan sidekudosten venyttämiseen ja vahvistamiseen. Erityistä huomiota kiinnitetään lantion alueen kireyden poistamiseen. Yin-joogan perusperiaatteena on harjoituksen tekeminen lihakset mahdollisimman rentoina, jolloin vaikutus kohdistuu sidekudoksiin. Venytykset ovat pitkiä, useita minuutteja kestäviä, sillä sidekudokset tarvitsevat aikaa venyäkseen. (suora lainaus täältä) Suosittelen Yin-joogaa kyllä ihan kaikille, vaikka joogaa muuten aristelisikin. Siinä ei siis tehdä mitään vaativia, varsinaisesti voimaa vaativia liikkeitä, vaan pääpaino on ihanan pitkillä venytyksillä. Mutta kyllä mulla tänään aamulla tuntui myös lihaksissa! Olen huomannut, että myös moni jumppapaikka tarjoaa Yin-joogaa lukujärjestyksessään, joten tunteja luulisi löytyvän, vaikka varsinaista joogastudiota ei lähistöllä olisikaan.

Olisipa ihana joskus päästää johonkin tämmöiseen paikkaan joogaamaan! (Kuva täältä)
Vielä kun oppisin keskittymään harjoitukseen ja "hiljentämään" pääni sisällä riehuvan höpöttäjän, niin olisin tyytyväinen! Mutta olen päättänyt, etten tästä (enää) ota stressiä, se varmaan tulee sitten aikanaan, kun harjoituksessa käy riittävän usein. Niinpä annoin eilen ajatusten vaeltaa venytysten aikana ihan rauhassa ja ehdin miettiä joulupöydän kalatarjottavat, abien tunnin sisällön ja lapsen joululahjojakin kävin mielessäni läpi.


Siis miten ihana ja energinen olo mulla olikaan koko päivän! Ihan kuin joku raskas villaviltti olisi karistettu harteiltani ja kerkesin päivän mittaan ihmetellä moneen kertaan, miksi liikunta taas kerran oli jäänyt pois mun elämästä! Huomasin illalla myös sen, kuinka levollinen ja hyvä fiilis mulla oli siitä, että olin tehnyt jotain jo päivällä. Olen näköjään kehittänyt syksyn mittaan aikamoisen itsensäruoskimis-stressin siitä, että en jaksa lähteä iltaisin jumppaan/joogaan ja eilen tätä fiilistä ei ollut, pelkkä tyytyväisyys itseensä. Aika mahtavaa!
Kuva täältä
Aamulla liikkuminen toki vaatii melkoista aikatauluttamista ja miettimistä; pitää muistaa pakata mukaan työvaatteet, meikkipussi, hiusten väkerrystarvikkeet jne. Lounaseväitä ei voi ottaa mukaan (pitäisi varmaan hankkia semmoinen kätevä, pieni kylmälaukku), vaan ne pitää käydä ostamassa kaupasta jumpan jälkeen. Mutta en kyllä näistä pienistä logistisista ongelmista viitsi valittaa, koska mulla kuitenkin on mahdollisuus harrastaa jotain ennen töitä.

Oletko sinä aamu- vai iltaliikkuja? Ihanaa tiistaita kaikille 💗

perjantai 8. joulukuuta 2017

HAJA-AJATUKSIA

En ole edes ihan varma, onko tuollaista sanaa olemassakaan. Mutta jos kerran on haja-asutusta, niin miksei myös haja-ajatuksia? Ainakin mun pään sisällä on tällä hetkellä ihan yhtä autiota ja pimeää kuin haja-asutusalueella. Mielessä olisi kaikenlaisia aiheita, joista kirjoittaa, mutta sanat eivät tunnu löytävän ulos tuolta pimeästä yläkerrasta.

Huh, kuulostaapa rankalta - pimeä yläkerta :) Älkää ymmärtäkö väärin, viikon juhlat ja itsenäisyyspäivään herkistyminen vaan ovat imeneet tämän tyypin ihan kuiviin. Maanantaina oli ihan mahtavan hauskat juhlat, mutta kyllä se valvominen vaan näillä maileilla tuntuu monta päivää (viikkoa). Ja pakko myöntää, että kaiken hauskan, keskustelun, hyvän ruuan, tanssimisen ja nauramisen lisäksi pippaloissa oli myös tarjolla (loputtomasti) erinomaista punaviiniä... Niih, itseään sitä saa vaan syyttää tästä väsymyksen asteesta. Mutta kadu en hetkeäkään; me käydään miehen kanssa yhdessä (tai yksinäänkään) ulkona niin harvoin, että yhtään ei harmita - varsinkaan, kun juhlat olivat niin kivat.

Tiistaina piti kuitenkin sitten edustaa vielä uudestaan, mutta onneksi keskiviikkona sai köllötellä kotona, herkistellä Suomea (ja Jennin vauvamasua ❤) ja olla vaan. Tänäänkin olisi ollut yhdet bileet, mutta ne skippasin, koska huomenna on tärkeän henkilön juhlapäivä.

Viikon mittaan olen ehtinyt miettiä, että joku joulukin sieltä taitaa olla tulossa, mutta en ole päässyt ajatusta pidemmälle sen asian suhteen. En itse asiassa edes tiedä vielä tällä hetkellä, missä olemme jouluna (vähän pukkaa jo ressiä tästä), joululahjoille en ole suonut ajatustakaan ja joulupäivä ja Tapanikin pitäisi miettiä. Josko ensi viikolla.

Haja-ajatuksen tasolla on myös ensi viikon aamupäiväjoogiin ilmoittautuminen; pääsen pitkästä aikaa liikkumaan aamupäivän aikoihin, mikä on mulle se paras aika päivästä, mutta tunnit ovat varaamatta ja 10x -kortti ostamatta. Kai senkin kerkeää ensi viikolla. Jos herään ajoissa.

Mikäköhän siinä on, että joulukalenteriin on niin vaikea keksiä mitään muuta järkevää pikkulahjaa kuin karkkia? Meillä on tänä(kin) vuonna semmoinen "pussukka-kalenteri": joka aamu lapsi saa vinkin, mistä päivän pussi löytyy ja etsii sen sitten. Mitään muuta kuin karkkia tai rahaa en ole tähän mennessä keksinyt, enkä kuollaksenikaan muista, mitä loistoideoita mulla viime vuonna oli.

Mun on pitänyt tehdä ihanaa Superleipää ja hummusta nyt jo melkein kahden viikon ajan. Hahaa, hyvä kun olen töiden jälkeen muistanut kaupassa käydä tervehtimässä Herra Saarioista (vai onko se Rouva?). Mistä tulikin mieleen, että pitäisikö tänä jouluna kokeilla jotain uutta reseptiä? No jaa, jos en edes tiedä, missä jouluni vietän, niin tuo on ehkä tällä hetkellä hieman tarpeeton stressin aihe.

Mun syys-talvikenkien pohjassa on halkeama. Huomasin sen tänä aamuna, kun kenkä hörppäsi sisäänsä puoli litraa loskaa, jota sitten muhittelin kengän sisällä koko päivän. Pitäisi siis mennä ostoksille, mutta käytin just viime viikonloppuna lapsen joululahjarahat kahden juhlamekon ostamiseen, joten pitää ehkä siirtyä kumisaappaisiin. Ja askarrella lapselle joululahjaksi jotain käpylehmiä...

Trumppikin on taas tehnyt jotain tyhmää, mutta tällä viikolla ei näillä haja-ajatuksilla ole ollut mahdollista perehtyä asiaan. Mietityttää kuitenkin kovasti, mihin tämä maailma on menossa. Että meillä pidetään jotenkin normaalina sitä, että uusnatsit marssivat Helsingissä itsenäisyyspäivänä. Saivat ihan luvan ja kaikkea. Jos en olisi niin väsynyt, tämä ajatus itkettäisi ja vihastuttaisi. Nyt olen vaan väsyneenä miettinyt, pitäisikö Facen profiilikuva päivittää sillä alpakka-logolla, mutta taitaa olla jo menneen talven lumia. Tai loskia oikeastaan.

Ainoa joulukoristelu, jota harrastan hyvissä ajoin ennen joulua, on hyasintit. Niitäkään en ole tänä vuonna vielä ehtinyt hankkia, sunnuntaina menen kukkakauppaan. Muut joulukoristeet ilmestyvät sitten perinteen mukaan vasta aaton aattona.

Kuva täältä
Haja-ajatusten virta katkesi, kun lapsi kävi ilmoittamassa, että hänellä on nälkä (huhuuuuu Herra Saarioinen, oletko hereillä??). Pitää siis mennä, palataan asiaan ensi viikolla ja toivottavasti vähän jäsentyneintemien ajatusten kera :) Ei ole muuten mitään käryä siitä, miten sana "jäsentynyt" taipuu... 😂

Mites teillä menee? Ihanaa viikonloppua kaikille 💗

maanantai 4. joulukuuta 2017

ONNEA 100-VUOTIAALLE SUOMELLE

Toivotan puolestani jo nyt tässä vaiheessa oikein ihanaa, juhlallista ja hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille! Meillä on alkuviikko niin täynnä juhlintaa, että en millään ehdi koneelle ennen kuin vasta loppuviikosta. Muistetaan olla onnellisia siitä, että olemme saaneet syntyä Suomeen! Vaikka meilläkin on paljon epäkohtia ja korjattavaa yhteiskunnassamme, asumme silti lukemattomilla mittareilla mitattuna maailman parhaassa maassa. Muistetaan tämä päivittäin, myös 100-vuotisjuhlinnan jälkeen!

ONNEA 100-VUOTIAS SUOMI 💗

Kuva täältä

torstai 30. marraskuuta 2017

YKSIN KOTONA

Ai että mä rakastan niitä koeviikon päiviä, kun ei ole koetta ja saan olla kotona yksin. Vaikka kalenterissa silloin lukeekin "kokeiden korjausta" (inhokki-homma!!!!), niin silti nautin siitä rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta, joka kotona päivällä vallitsee. Koska työni on jatkuvaa ihmisten kanssa olemista ja iltaisin kotoa löytyy lapsi ja mies, jotka ovat kovia höpöttämään (öööh, itsehän en siis kotona puhu mitään... 😆), niin hiljaisuus on mulle aika harvinaista herkkua. Plus tietenkin se, että saa olla verkkarit jalassa, ilman meikkiä, eikä tukkaakaan tarvitse laittaa. Ja saa tehdä lounaan oman hellan ääressä, sekin on ihanaa.

Tällä viikolla kotipäivää viettäessäni innostuin linkoamaan mehuja ja tekemään vihersmoothien pitkästä aikaa. Tykkään molemmista tosi paljon ja pidän mehustinta esillä muistaakseni sen säännöllisemmin, mutta silti mehuja tulee tehtyä aika harvoin. Suurin syy on varmaan hommaan menevä aika (ja vaiva)! Ainesten kuoriminen, pilkkominen, ensimmäisen päälle roiskuneen mehusatsin siivoaminen ja paidan vaihtaminen (koska laite "potkaisee" kovasti käynnistyessään, mitä en koskaan muista), loppuun mehustaminen, laitteen purkaminen ja peseminen (mihin menee muuten ihan sairaasti vettä!), tehosekoittimen puhdistaminen ja lopuksi vielä ympäriinsä roiskuneen mehun ja hedelmä/kasvislihan puhdistaminen tasoilta (ja lattialta ja joskus seiniltä)... Hitto, mä teen meidän iltaruuan nopeammin, kuin mehustan itselleni lasillisen juotavaa!! En tajua, miten jotkut ihmiset ehtivät ja saavat aikaiseksi mehustaa joka aamu (mikä olisi kyllä ihanaa...)!!


Tässä kuitenkin pari toimivaa ja hyvää makuyhdistelmää niiden hetkien varalta, kun hommaan jaksaa tarttua. Molemmista tulee reilu annos, hedelmämehun ehkä voi jakaa jonkun kanssa, jos raaskii. Molemmat kannattaa muuten jäähdyttää jääkapissa ennen nauttimista, koska ainekset lämpenevät pyöriessään laitteissa (tai voit lisätä joukkoon pari jääkuutiota).

Aurinkoinen hedelmämehu

6 mandariinia
1 mango
2 porkkanaa

Mehusta ja nauti!

Ei-nurmikolta-maistuva vihersmoothie

2 sellerinvartta
1 parsakaalin varsi
1/2 kurkku
1/2 sitruuna
kourallinen pinaattia
1/2 iso avocado

Mehusta ensin selleri, parsakaali, kurkku ja sitruuna.
Pilko avocado tehosekoittimeen, lisää pinaatti ja vihermehu. 
Hurauta sileäksi! 

Lounas oli "komposti-munakas" kuten yleensäkin kotipäivinä. "Komposti" siis siksi, että pannulle kipataan jääkaapista kaikki jämät ja/tai jo vähän nahistuneet kasvikset, päälle pari munaa ja mahdollisesti vähän juustoraastetta, jos sellaista sattuu löytymään. Tällä kertaa kahden munan munakkaan joukkoon pääsi pari falafel-pyörykkää pilkottuna, yksi tomaatti ja ripaus juustoa. Oli vähän outo yhdistelmä, enkä itse asiassa edes ole kova munakasfani, mutta kun se on niin helppo ja kätevä lounasruoka! Tuo määrä oli myös muuten aivan liian iso tai sitten mulla ei vaan tällä kertaa ollut riittävän nälkä.


Mikä on vähän ihme, koska olin ennen lounasta hikoillut tunnin verran erilaisia juhlavaatteita sovittaen... Ihan vaan tämmöinen snadi vinkki tähän loppuun: koska ihmisellä on Suomi100-vuotta juhlat (tai parit) vain keskimäärin kerran elämässään, niin juhlavaatteet kannattaa miettiä valmiiksi ajoissa. Ja sitten vielä vinkki kakkonen: pelkkä miettiminen ei riitä, koska joskus saattaa käydä niin, että kaksi vuotta sitten ostettu ihana mekko on muuttanut kokoaan vaatekaapissa roikkuessaan. Ööh, arvatkaa siis kuka lähtee hikoilemaan vaatekaupoille ensi viikonloppuna...??

Onko sulla ensi viikolla isoja juhlia tiedossa? Tiedätkö jo, mitä laitat päälle?

Kivaa marraskuun loppua kaikille 💗

tiistai 28. marraskuuta 2017

VÄÄRÄ OTSIKKO!

Luin lokakuussa Jennyn blogista postauksen, missä hän kirjoitti omasta 101-tavoitelistastaan. Innostuin ja kirjasin omaan päiväkirjaani (se on semmoinen kirja, mihin teen kaikkia listoja, kirjoittelen fiiliksiä, suunnitelmia jne.) heti puhtaalle sivulle "101 asiaa, jotka haluan tehdä" -otsikon. Tarkoitus oli sitten ruveta siihen kirjaamaan ylös kaikkia niitä juttuja, joita olen miettinyt / suunnitellut / haaveillut tekeväni ja lopuksi ruveta niitä sitten ruksimaan yli. Kovin on ollut hiljaista, listalle on päätynyt kaksi asiaa, jotka nekin olen kirjoittanut jotenkin haparoiden, en omalla käsialallani - en vaan ole päässyt listaan käsiksi jostain syystä. Olen tätä välillä vähän ihmetellyt, mutta syksy on ollut niin haipakkaa menemistä, etten ole ehtinyt asiaan syventyä sen tarkemmin.

Mulla on sivupersoona, se semmoinen järkityyppi itsestäni. Eiköhän meillä kaikilla ole semmoinen (vai onko teillä?). Järki-Emma on käynyt vierailulla nyt lähiaikoina tosi harvoin. Viime yönä kuitenkin heräsin joskus kolmen aikoihin siihen, että meidän sängyssä makoili joku mun ja miehen välissä. Järkityyppihän se siinä! Ruvettiin siinä sitten juttelemaan ja se meni suurin piirtein näin.

Järki-Emma: Et ole sitten mitään kirjoittanut sille sun "101 asiaa, jotka haluan tehdä" -listalle?

Emma: No kun en mä ole keksinyt sinne mitään!

J-E: No onhan sulla vaikka miten paljon asioita, mitä olet ajatellut haluavasi vielä tehdä! Mites se kirjan kirjoittaminen? Tai etelän loma, missä kävisitte vaeltamassa jonkun kivan reissun? Tai se, että haluaisit ruveta luistelemaan taas, kuten silloin lapsena?

E: No ei sitä kirjaa kuitenkaan kukaan kustantaisi! Enkä mä kuitenkaan jaksaisi mitään vaellusreittiä! Tai entä toi luisteleminen - mistä semmoisen ryhmän edes löytäisi, missä tämmöinen keski-ikäinen nainen voisi muka ruveta "taitoluistelemaan". Hah!

J-E: Mitä sä nyt oikein höpötät? Kysehän on just siitä, että mitä sä haluaisit tehdä, ei varsinaisesti siitä, miten ne sitten onnistuisi tai toteutuisi!

E: Joo, mutta kun ei toi otsikko ole oikein. Kun siinä pitäisi olla, että "101 asiaa, jota haluaisin olla"! Mä haluaisin olla semmoinen, että alkaisin kirjoittaa sitä kirjaa, vaikka kukaan ei sitä kustantaisikaan. Mä haluaisin olla semmoinen, että varaisin sen vaellusmatkan, vaikka olisin huonossa kunnossa. Mä haluaisin olla semmoinen, että alkaisin etsiä sitä taitoluisteluseuraa, vaikka en edes tiedä missä mun luistimet on.  (**luettelee 152 asiaa, jota haluaisi olla **) Ja sitten lopuksi: mä haluaisin olla semmoinen, joka lopettaa tämmöisten "mä haluaisin olla semmoinen" -juttujen miettimisen. Tajuutko sä, toi otsikko on ihan väärin?

J-E: Siis... eikö tämä nyt ole vähän samaa saivartelua kuin se sun haaveita vai unelmia -höpötys silloin aikaisemmin syksyllä?

E: Ei todellakaan, sä et nyt yhtään tajua!!!!!!! Mun pitää ensin olla jotain, ennen kuin voin ruveta tekemään tai haluumaan jotain.

J-E:...............

E: Ootko sä vielä täällä?

J-E: Joo, mä tässä just mietin, että mitä jos me siis muutettaisi se otsikko siellä sun päiväkirjassa? Että jos sinne vaikka kirjoitettaisi toi "101 asiaa, jota haluaisin olla", niin olisiko se sitten parempi?

E: Jooo, tehdään niin! Ihan huippuidea, toi alkuperäinen olikin ihan surkea otsikko!

J-E: Ok, tehdään sitten niin...

E: Hei ihan superia, mahtavaa!! Kiva kun kävit, ruvetaanko nyt nukkumaan!!

J-E: Joo, ruvetaan vaan.

J-E: Että sä osaat joskus olla niin s***nan hankala!

E: Mitä, sanoitko sä vielä jotain?

J-E: Ei mitään, nuku nyt vaan!

Aamulla mies kysyi, olenko nukkunut hyvin. Vastasin kyllä ja että olen yöllä unissani ratkaissut elämän tarkoituksen. Tai ainakin jotain sinne päin, en ihan tarkkaan enää muistanut. Jotain hienoa ja tosi tärkeää kuitenkin!

Vähänkö osaan olla välillä fiksu 💗


lauantai 25. marraskuuta 2017

VINKKEJÄ, JOITA ET LÖYDÄ RESEPTEISTÄ

Huhheijaa, mikä viikko! Kalenterin mukaan elämän piti olla ihan normaalia tai jopa vähän normimeininkiä iisimpää, mutta jotenkin siitä muodostuikin ihan älytön haipakka- ja säheltämisviikko! Siksi oli normaalia ihanampaa päästä eilen kotiin ja rentoutua, tuttuun tapaan keittiöhommissa. Olen jo pitkään suunnitellut kokeilevani ihanalta kuulostavaa parmesan-sitruunakuorrutettua kanaa, jonka löysin 52 Weeks of Deliciousness -blogista. Ja kyllä kannatti, ruoka oli ihan taivaallisen hyvää. Jotenkin olen aina ajatellut, että paneerattu ruoka ei valmistu uunissa yhtä hyväksi kuin uppopaistamalla (jota kammoan ja välttelen), mutta kylläpä olen ollut väärässä. Kana oli ihan superhyvää ja itse asiassa vielä parempaa tänään lounaalla, kun maut olivat ehtineet syventyä yön aikana. Suosittelen, tätä ohjetta kannattaa kokeilla!


Eilen posti toi mulle uuden pippurimyllyn, jonka mies antoi lahjaksi (öh, olin ehkä jossain vaiheessa saattanut käskeä sitä kaivaa pankkitunnukset esiin...) ja voi että, miten onnelliseksi tuosta myllystä tulin. Olette saattaneet huomata, että keittiössä mun väri on punainen ja nyt sarja täydentyi hyvällä myllyllä. Tälle oli huutava tarve, edellinen meni rikki noin kuukausi sitten ja olen ollut ihan pulassa, koska laitan mustapippuria ihan joka paikkaan. Mies on aina ollut sitä mieltä, että ei hän voi mulle lahjaksi ostaa mitään keittiöhärpäkkeitä, että ne on liian arkisia ja tavallisia juttuja. Eilen hän kuitenkin vihdoin tajusi, että kyllä voi. Kun mä kerran puuhaan (ja mielelläni) keittiössä joka päivä, niin siellä käyttämäni laadukkaat tavarat on just niitä, jotka tekevät mut tyytyväiseksi! Häntä lievästi sanoen nauratti eilen seurata mun ihastelua, onnen huokailua ja leveää hymyä - ja kaikki tämä "pelkän" pippurimyllyn takia. Veikkaan, että jatkossa alan saada lahjaksi pelkkiä keittiöjuttuja :) Ja kukkiakin sain, mutta siinä oli mulla itselläni näppini pelissä; puhuimme iltapäivällä puhelimessa ja mies selitti, miten oli käynyt ostoksilla ja hankkinut lapselle pari kivaa juttua ja kissalle myös. Ja että mulle kuulemma myös: lumiharjan! Lumiharjan!!! Karjaisin puhelimeen, että nyt mies kukkakauppaan (ihan läpällä, oikeesti!) ja tyyppi oli ottanut mun käskyn tosissaan, kääntynyt kotimatkalla takaisin kylille kukkakauppaa etsimään. En kestä, mulla on ehkä maailman ihanin mies ❤



Mutta hei, nyt asiaan. Olet varmaan joskus jutellut sen henkilön kanssa, joka kertoo olevansa ihan surkea kokki. Tai ei omien sanojensa mukaan osaa tehdä ruokaa lainkaan. Saatat itse olla just toi tyyppi - jos olet, niin tämä postaus on suunnattu just sulle!

Rohkenen olla täysin eri mieltä noiden henkilöiden kanssa. Ei ole surkeita kokkeja, mutta on ihan älyttömän paljon ihmisiä, jotka eivät ole harjoitelleet tarpeeksi keittiössä ja osa vielä tuon lisäksi pelkää keittiössä touhuamista. Koko Harkittuja herkkuja -blogin yksi alkuperäisistä ajatuksista oli auttaa ja opastaa noita ihmisiä ja sillä tiellä olen edelleen. Olen tarkoituksella pitänyt ohjeet suhteellisen simppeleinä ja olen myös yrittänyt näitä erilaisia vinkkejä viljellä aina ohjeiden yhteydessä. Lähiaikoina juttelin erään kollegan kanssa aiheesta ja hän pyysi minulta täsmäohjeita siihen, miten hän kehittyisi keittiössä. Siitä se ajatus sitten lähti ja päätin koota tärkeimmät vinkit yhteen postaukseen.

Harjoittele ja kokeile rohkeasti. Tuo keskustelu kollegan kanssa käynnistyi, kun hän näki evässalaattini ja parahti "voi että, kun mä osaisin tehdä tommoista". Siinä salaatissa ei rehellisesti sanottuna ollut päätä eikä häntää; olin heittänyt eväskippoon kylmää pastaa, raakaa parsakaalia, varsiselleriä, paprikaa ja valkoisia tölkkipapuja. Päälle olin silpunnut persiljaa, ripotellut suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta, currya ja vähän chilihiutaleita. Loraus öljyä, kipon kansi kiinni, reipas ravistaminen ja jääkaappiin yöksi. Ei tähän ollut mitään reseptiä ja todennäköisyys sille, että homma olisi epäonnistunut, oli häviävän pieni. Ja mitä sitten, vaikka lopputulos olisikin ollut vähän outo? Sen päivän evässalaattini olisi ollut vähän vähemmän gurmee, mutta olisin kuitenkin selvinnyt päivästä hengissä! No ei ollut vähemmän gurmee, oli ihan älyttömän hyvä ja täyttävä salaatti - suosittelen!

Lue resepti läpi ennen, kuin alat kokata. Monessa reseptissä vaiheet saatetaan esittää vähän epäloogisessa järjestyksessä tai ohjeessa saattaa olla jopa virheitä. Käy reseptin vaiheet mielessäsi läpi ja mieti, voisiko uunin laittaa päälle jo ennen, kuin aloitat kokkaamisen tai olisiko järkevää silputa kaikki ainekset ensin valmiiksi (vastaus tähän on aina: KYLLÄ, pilko ensin, kokkaa sitten). Jos ohjeessa lukee 5 ruokalusikallista chilijauhetta, kyseenalaista ohje. Siinä on silloin virhe (ellet ole valmistamassa jotain yybertulistatähänkuoleejokainen -ruokaa). Kaksi litraa kermaa - vai olisiko se sittenkin kaksi desilitraa...? Jos resepti on epäilyttävä, hylkää se! Maailma on täynnä oikein kirjoitettuja, selkeitä reseptejä.

Mausteita on mun kokemuksen mukaan lähes kaikissa resepteissä vähän alakanttiin. Ja toki, mieluummin niin, kuin kertaheitolla liikaa. Mausteita voi aina lisätä, mutta niitä ei voi koskaan ottaa pois. Olen ihan kokeilumielessä välillä tehnyt jonkun reseptin millintarkasti ohjeen mukaan ja huomannut, että lopputulos on ihan älyttömän mitäänsanomaton. Kokenut kokki pystyy arvioimaan maustemäärän jo ohjetta lukiessaan, mutta jos olet epävarma, niin noudata ensin ohjetta. Kun ruoka on hetken aikaa hautunut, maista sitä. Tämä on itse asiassa tärkein ohje keittiössä: maistele ruokaa sen eri vaiheissa. Ei niin, että syöt sitä annoksen verran jo tekovaiheessa, mutta pidä käsillä teelusikka, jolla välillä otat pienen näytteen ruuasta. Liian vähän suolaa? Lisää sitä! Liian vähän pippuria? Lisää sitä! Liian vähän jotain muuta? Lisää sitä! Tuntuuko maisteluvaiheessa siltä, että tähän sopisi myös joku semmoinen mauste, jota reseptissä ei lue? LISÄÄ SITÄ!! Teet ruokaa itsellesi ja omien makumieltymystesi mukaan. Et ole töissä Rossossa, jossa jokaisen annoksen pitää maistua samalta oltiin sitten Helsingissä tai Oulussa. Mitä väliä, vaikka ruuan alkuperäinen idea muuttuukin sitä ruokaa tehdessä? My dear, that's what cooking is all about

Kypsentämisaika on lähes aina liian lyhyt, varsinkin niissä "arkiruokaa vartissa" -ohjeissa. Ruoka kyllä kypsyy vartissa, mutta harvemmin se siinä ajassa saa makua tarpeeksi. Lähes kaikki ruuat tarvitsevat huomattavasti pidemmän hauduttamisen, kuin mitä reseptissä lukee. Poikkeuksina tietenkin esim. pastan ja riisin sun muiden keittäminen, mutta varsinkin kastikkeet yleensä paranevat minuutti minuutilta. Koita siis varata aikaa arkiruuankin hauduttamiseen. Tee suunnitelma ennen, kuin aloitat ruuan valmistamisen: laita kastike ensin porisemaan ja vasta sen jälkeen pistä pyykkikone pyörimään, kuulustele lapsen läksyt, tyhjennä tiskikone ja siivoa vessa - tai mitä suunnitelmia sulla nyt olikaan sille illalle. Sitten salaatin pilkkominen ja samanaikaisesti sen kanssa pastan/riisin/perunoiden keittäminen ja pöydän kattaminen. Ja sit syömään! Ja mikä tärkeintä: ruuan jälkeen ei enää tarvitse tehdä mitään tylsää, kun illan pakolliset on jo tehty!

Lue keittokirjoja, ruokalehtiä ja -blogeja. Ei kukaan ehdi tekemään niitä kaikkia ohjeita, mutta ei ole tarviskaan. Inspiroidu ohjeista, innostu ja opiskele. Eikö olekin mahtavaa tietää, miten munakoisoa käsitellään, vaikka et koskaan siitä mitään kokkaisikaan? Voit olla työpaikan tietopankki äyriäisten käsittelemisen suhteen, vaikket niitä sietäisikään. Ole ennakkoluuloton ja kokeile joskus jotain uutta ja yllättävää. Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä ja erikoista - kokeile esim. lisätä Bolognese-ohjeeseen hienoksi raastettua palsternakkaa ja loraus balsamicoa. Voi jösses, mikä muutos lopputuloksessa ja ihan pienellä muutoksella! (Resepti löytyy täältä Soppa 365-sivustolta)

Jos olet ihan aloittelija, muista se! Älä yritä tehdä joka päivä jotain uutta ja erikoista, vaan harjoittele kärsivällisesti ja kehitä itsellesi reseptipankki ruuista, joita pystyy muuntelemaan ja varioimaan. Alla lista, joita kikkailemalla saat tehtyä viidestä ohjeesta ainakin kaksikymmentä erilaista ruokaa. Ruuat on linkitetty joko tähän blogiin tai sivustolle, josta löydät kyseisen perusreseptin.

Tästä ohjeesta saat kehiteltyä lukemattomia erilaisia versioita. Viereen hyvää tuoretta leipää, mieluisaa juustoa ja salaatiksi vaikka pilkottuja porkkanoita.

Kaikkien rakastama perusohje, johon ei kyllästy koskaan! Ohjetta voi rohkeasti lähteä muuntelemaan (vinkki tuolla yllä), mutta jo pelkkä pastalaadun vaihtaminen muuttaa ruuan ihan erilaiseksi. Tai sekoita kastike keitetyn pastan sekaan, kippaa uunivuokaan, murustele päälle juustoa ja kuorruta uunissa. Entäpä jos kokeilisit joskus syödä pastakastiketta riisin tai perunan kanssa? Juhuu, taas kaksi uutta ruokaa!

Huom! Bolognese-kastikkeita on melkein yhtä paljon kuin kokkejakin. Linkin ohje on hyvä, mutta muista, että punaviini ei ole välttämätön, ainakaan arkena! Minä keitän usein tomaattikastikkeen ensin erikseen ja lisään sen sitten paistetun jauhelihan joukkoon, jonka jälkeen haudutan vielä 1-2 tuntia. Tuolla menetelmällä aikaa menee useita tunteja, koska hyvän tomaattikastikkeen valmistamiseen menee toinen 1-2 tuntia.

Uunilohi
On vaikea keksiä, miten tässä voi mennä pieleen. Tarjoa keitettyjen perunoiden ja kylmän kermaviilikastikkeen kanssa. Murustele seuraavana päivänä ylijäänyt lohi kerman sekaan, lisää jotain kivoja mausteita, hauduta ja tarjoa pastan kanssa. Tai riisin kanssa. Tai perunoiden kanssa. Siinä - kolme uutta ruokaa!

Vähän mutkikkaampi, mutta edelleen HELPPO uunilohiresepti täältä!
Broilerin rintafileet
Kypsennä uunissa (n. 175 astetta) perusmausteiden (suola, pippuri, curry, paprikajauhe) ja lorauksen oliiviöljyä kanssa. Tarjoile sellaisenaan hyvän salaatin, raejuuston ja tuoreen leivän kanssa. Tai uunijuuresten kanssa. Tai anna jäähtyä ja pilko seuraavana päivänä pannulle, lisää loraus kermaa ja lisämausteita, hauduta ja tarjoa pastan kanssa. Tai riisin kanssa. Tai perunoiden kanssa. Tai pilko kylmänä evässalaatin sekaan.

Eivät petä koskaan. Voit tehdä ne perusreseptin mukaan naudanlihasta tai broilerista. (Erilaisia kikkailuohjeita löytyy netistä pilvin pimein, kyseessä on kuitenkin yksi maailman suosituimmista ruuista.) Sama juttu kuin broilerin kanssa: tarjoile ihan minkä kanssa tahansa, kaikki tykkäävät aina. Lihapullia voi syödä "kuivana" tai hauduttaa niitä kermassa tai tomaattimurskassa ja sitten tarjota pastan, riisin, nuudeleitten tai perunan kanssa.

Huom! itse en koskaan vaivaudu paistamaan lihapullia pannulla (kauhee homma ja kauhee käry!), vaan valmistan ne aina uunipellillä.

On siis tärkeää muistaa myös se, että lisuke voi joskus olla se ratkaiseva tekijä. Tykkäät sitten perunoista, riisistä, pastasta, höyrytetyistä tai uunissa kypsennetyistä kasviksista, yhdestä ruuasta saa muokattua monta erilaista lopputulosta pelkkiä lisukkeita vaihtelemalla. Ja yksi pikkuvinkki noihin perunoihin liittyen: mä ainakin olen huomannut, että ne bulkkiperunat, ne laarissa myytävät, ovat nykyjään aika huonolaatuisia ja silkkaa höttöä. Eli jos vaan talous antaa periksi, osta niitä vähän kalliimpia luomuperunoita tai käy jollain lähialueen tuottajatorilla ostamassa ne. Ero on merkittävä!

Sitten vielä muutama pikkuvinkki.

Sipuli kuuluu lähes kaikkiin ruokiin. Minä paistan sipulin aina voin ja öljyn seoksessa. Kypsennän ensin kuumalla pannulla hetken aikaa (varo, ettei pääse palamaan!), sen jälkeen lämpöä alas, ripaus suolaa ja sokeria ja pieni loraus vettä. Joskus rouhaisen mukaan vähän pippuriakin. Annan hautua hiljalleen 5-10 minuuttia, kunnes neste on haihtunut. Tällä tavalla paistettu sipuli on pehmeän ja lempeän makuista ja antaa ruualle kuin ruualle ihanan maun.

Ai miten niin punainen on mun väri...?
Jos kastikepohja (tai keitto) on tomaattimurskasta tehty, mukaan aina ripaus sokeria taittamaan tomaatin hapokkuutta!

Tarkkaile ruokailijoiden annoskokoa pakastamista silmällä pitäen. Kuinka monta kauhallista keittoa äiti syö, entä lapsi? Mikä määrä kastiketta on sopiva yhteen annokseen? Näin saat pakastettua täsmällisen oikean kokoisia annoksia. Muista myös merkata pakasterasiat: mitä sisältää, kuinka monta annosta ja kenelle tarkoitettu?

Ja sitten tyypit hei, loppuun se tärkein. Jokaiseen reseptiin pitää lisätä ripaus rakkautta. Tässä saa vetää överit, tätä maustetta ei voi olla ruuassa liikaa! Teet ruokaa itsellesi ja parhaassa tapauksessa myös rakkaimmillesi. Älä kokkaa liian kiireisenä tai varsinkaan kiukkuisena. Jos tiedossa on minuuttiaikataulutettu ilta, kaiva pakasteesta valmiita annoksia ja sulata ne. Tämä tietenkin edellyttää sen, että olet ennakoinut näitä iltoja ja tehnyt pakkaseen valmiiksi ruokaa 😁 Jos sua kiukuttaa ihan älyttömästi, älä turhaan vaivaudu, vaan roudaa lapset suosiolla lähimpään Mäkkäriin. Ja jos kiukun aihe on oma siippa, anna sen huolehtia ruuastaan itse - ei se kuole nälkään, vaikka ei saisikaan tänään muuta kuin voileipiä! Tai pistä se itse kokkausvuoroon!

Näillä ohjeilla pääset ihan taatusti alkuun tai saat keittiömörön selätettyä! Mitä ajatuksia herätti? Onko teillä muita hyviä perusvinkkejä? Kaipaatko lisää ohjeita tai onko sulla joku täsmäkysymys, johon kaipaat vastausta? Olisi tosi kiva kuulla teistä! Rohkeasti vaan ja muistakaa, keittiössäkään ei ole tyhmiä kysymyksiä!

Kivaa ja herkullista viikonlopun jatkoa kaikille 💗

lauantai 18. marraskuuta 2017

TORTILLAILTA JA THE KAKKU

Perjantai on se päivä, kun viikon väsymys väistyy hetkeksi aikaa ja meillä syödään hyvin. Vaikka olisi miten uuvuttavat päivät takana, saan perjantaista jotain superenergiaa ja jaksan puuhastella keittiössä jotain kivaa herkkua. Yritän aina ehtiä käydä kaupassa jo torstaina ja teen yleensä koko viikonlopun ruokaostokset kerralla. Perjantaina sitten tulen kotiin, vaihdan verkkarit jalkaan, pesen meikit pois (koko viikonlopuksi!) ja kaadan lasiin punaviiniä. Lueskelen toisella silmällä blogeja ja toisella teen suunnitelman illan kokkailun vaiheista. Pyrin yleensä siihen, että teen perjantain kokkailuinnossani ruuan valmiiksi myös lauantaita varten, joka mulla on aina se viikon lörsöpäivä; nukun pitkään, syön myöhäisen aamiaisen, pötköttelen, luen kirjaa, nukun päiväunet, enkä tee keittiössä muuta kuin valmiin ruuan lämmittämisen.

Okei, pakko myöntää, että syödään hyvin tarkoittaa yleensä jotain kotona tehtyä "mättöruokaa", kuten pizzaa, itse tehtyjä hampurilaisia tai - kaikkien ehdotonta suosikkia - tortilloja, kuten eilen. Vaihtoehtoisesti perjantairuoka voi olla myös esim. nakkikastike tai lihapullat kermakastikkeessa eli jotain semmoista, mitä yleensä arki-iltaisin en valmista. Meillä ei yleensä harrasteta jälkiruokia, mutta perjantaisin saatan joskus jopa semmoisenkin pyöräyttää. Tai sitten syödään vaan karkkia 😀


Tortillat eivät sen kummempaa reseptiä kaipaa. Meillä tykätään syödä ne uunissa gratinoituina (eli ovatko ne tarkkaan ottaen siis enchiladoja?). Täytteeksi käy mikä vaan; kasvis-papuseos, broilerin suikaleet, liha suikaleina tai - kuten eilen - jauheliha ja kidneypavut. Paistan jauhelihan, lisään Taco-mausteseosta (se pussitettu) vähän enemmän kuin ohjeen mukaan eli 600 g jauhelihaa, kaksi maustepussia ja purkillinen papuja. Annan täytteen jäähtyä sillä aikaa, kun pilkon lisukkeet ja sen jälkeen täytän tortillat lihaseoksella, ladon uunivuokaan, päälle juustoraastetta (usein Emmentalia) ja pallo mozzarellaa murusteltuna. Uuniin n. 200 asteeseen, kunnes juusto on sulanut ja pinta saanut vähän väriä. Jokainen sitten kokoaa lautaselleen oman yhdistelmän tortilloja ja täytteitä. Yleensä näitä jää vähän yli ja lauantain lounas on sillä hoidettu.



Eilen tein pitkästä aikaa lempparikakkuani. En ole mikään erityinen jauhopeukalo, enkä osaa loihtia mitään hienoja jälkiruokia (tai varmaan osaisin, mutta minua ei yleensä huvita). Siksi leivonnassa "mitä yksinkertaisempi, sitä parempi" -ohje on mun juttu ja tätä kakkua yksinkertaisempaa saa kyllä hakea. En ole kertaakaan epäonnistunut tämän tekemisessä, en usko, että se on edes mahdollista! Kakku ei ole ällömakea ja se maistuukin meillä parhaiten viikonloppuaamuna, jolloin on välillä kiva syödä aamupalalla pieni pala herkkua. Koska kakussa ei ole rasvaa, se tuntuu jopa muka vähän "terveelliseltä", vaikka ei sitä tietenkään ole tuon sokerimäärän takia. No, parempi tämä tietenkin, kuin iso pala juustokakkua! Ja hei, ne jotka kaipaavat gluteenittomia herkkuja, tämähän sopii teille tosi hyvin, kunhan vaan ei vuoraa kakkuvuoka korppujauhoilla.


Mantelikakku

4 kananmunaa
150 g sokeria
200 g mantelijauhetta 
(Pirkka-merkki sopii tähän parhaiten, on just sopivan karkeaa)

Laita uuni lämpenemään 170 asteeseen. 
Voitele kakkuvuoka voilla ja korppujauhoilla tai vuoraa se (voilla voidellulla) leivinpaperilla.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Mitä kuohkeampi, sen parempi! Sekoita joukkoon mantelijauhe ja kaada seos kakkuvuokaan. 

Paista uunin keskitasolla 30-35 minuuttia.



Siinä, maailman yksinkertaisin kakkuohje! Oltiin eilen niin täynnä tortillojen jälkeen, että kukaan ei jaksanut syödä kakkua illalla, mutta aamulla tämä maistui ihan älyttömän hyvältä.

Tämä lauantai ei mene perinteiden mukaan ihan täysin lörsöten, koska pitää lähteä kylille hoitamaan muutama asia. Koitan metsästää semmoisen liikuteltavan vaatetangon vaatehuoneen siivouksen avuksi. Mun vaatehuone pysyy yleensä järjestyksessä aika hyvin ja siltä se näennäisesti nytkin näyttää, mutta totuus on ihan toinen. Mulle on vaivihkaa kertynyt liikaa vaatteita ja nyt on tultu siihen tilanteeseen, että tangot ja hyllyt ovat niin täynnä tavaraa, että en sieltä enää löydä mitään. Tajusin just, että olen kulkenut muutamassa samassa asussa nyt pari kuukautta, koska en ole saanut aikaiseksi käydä vaate(helvettiä) läpi, enkä edes muista mitä kaikkea kivaa sieltä löytyy. Huomenna siis Operaatio Vaatehuone: käyn vaatteet läpi yksi kerrallaan, viikkaan pinoon ja hyllyyn kaikki kotivaatteet, ripustan tangolle kaikki työvaatteet ja armottomasti heitän isoon säkkiin kaiken sen, mitä en enää käytä tai mikä ei vaan enää miellytä. Olen surkea kirpparimyyjä, mutta nyt taitaa olla sen aika, veikkaan, että tuo säkin sisältö tulee olemaan sen verran iso.

Tänään kuitenkin kauppareissun jälkeen tortillan jämät lounaaksi ja sitten uuden, mielenkiintoisen kirjan pariin. Syksyn kaksi todella rankkaa ja täyttä jaksoa ovat nyt ohi ja kunhan koeviikko on hoidettu, mulla alkaa ihanan kevyt ja helppo jakso. Olen tästä ihan hirveän huojentunut, syksy on ollut vähän liiankin työntäyteinen ja ajatus siitä, että parin viikon kuluttua pääsen välillä menemään jumppaan tai kävelylenkille keskellä päivää, tuntuu ihan älyttömän ihanalta! Jospa vihdoin saisin säännöllisen liikunnan takaisin päivärutiineihin...

Mitäs teidän viikonloppuun kuuluu? 💗