perjantai 8. joulukuuta 2017

HAJA-AJATUKSIA

En ole edes ihan varma, onko tuollaista sanaa olemassakaan. Mutta jos kerran on haja-asutusta, niin miksei myös haja-ajatuksia? Ainakin mun pään sisällä on tällä hetkellä ihan yhtä autiota ja pimeää kuin haja-asutusalueella. Mielessä olisi kaikenlaisia aiheita, joista kirjoittaa, mutta sanat eivät tunnu löytävän ulos tuolta pimeästä yläkerrasta.

Huh, kuulostaapa rankalta - pimeä yläkerta :) Älkää ymmärtäkö väärin, viikon juhlat ja itsenäisyyspäivään herkistyminen vaan ovat imeneet tämän tyypin ihan kuiviin. Maanantaina oli ihan mahtavan hauskat juhlat, mutta kyllä se valvominen vaan näillä maileilla tuntuu monta päivää (viikkoa). Ja pakko myöntää, että kaiken hauskan, keskustelun, hyvän ruuan, tanssimisen ja nauramisen lisäksi pippaloissa oli myös tarjolla (loputtomasti) erinomaista punaviiniä... Niih, itseään sitä saa vaan syyttää tästä väsymyksen asteesta. Mutta kadu en hetkeäkään; me käydään miehen kanssa yhdessä (tai yksinäänkään) ulkona niin harvoin, että yhtään ei harmita - varsinkaan, kun juhlat olivat niin kivat.

Tiistaina piti kuitenkin sitten edustaa vielä uudestaan, mutta onneksi keskiviikkona sai köllötellä kotona, herkistellä Suomea (ja Jennin vauvamasua ❤) ja olla vaan. Tänäänkin olisi ollut yhdet bileet, mutta ne skippasin, koska huomenna on tärkeän henkilön juhlapäivä.

Viikon mittaan olen ehtinyt miettiä, että joku joulukin sieltä taitaa olla tulossa, mutta en ole päässyt ajatusta pidemmälle sen asian suhteen. En itse asiassa edes tiedä vielä tällä hetkellä, missä olemme jouluna (vähän pukkaa jo ressiä tästä), joululahjoille en ole suonut ajatustakaan ja joulupäivä ja Tapanikin pitäisi miettiä. Josko ensi viikolla.

Haja-ajatuksen tasolla on myös ensi viikon aamupäiväjoogiin ilmoittautuminen; pääsen pitkästä aikaa liikkumaan aamupäivän aikoihin, mikä on mulle se paras aika päivästä, mutta tunnit ovat varaamatta ja 10x -kortti ostamatta. Kai senkin kerkeää ensi viikolla. Jos herään ajoissa.

Mikäköhän siinä on, että joulukalenteriin on niin vaikea keksiä mitään muuta järkevää pikkulahjaa kuin karkkia? Meillä on tänä(kin) vuonna semmoinen "pussukka-kalenteri": joka aamu lapsi saa vinkin, mistä päivän pussi löytyy ja etsii sen sitten. Mitään muuta kuin karkkia tai rahaa en ole tähän mennessä keksinyt, enkä kuollaksenikaan muista, mitä loistoideoita mulla viime vuonna oli.

Mun on pitänyt tehdä ihanaa Superleipää ja hummusta nyt jo melkein kahden viikon ajan. Hahaa, hyvä kun olen töiden jälkeen muistanut kaupassa käydä tervehtimässä Herra Saarioista (vai onko se Rouva?). Mistä tulikin mieleen, että pitäisikö tänä jouluna kokeilla jotain uutta reseptiä? No jaa, jos en edes tiedä, missä jouluni vietän, niin tuo on ehkä tällä hetkellä hieman tarpeeton stressin aihe.

Mun syys-talvikenkien pohjassa on halkeama. Huomasin sen tänä aamuna, kun kenkä hörppäsi sisäänsä puoli litraa loskaa, jota sitten muhittelin kengän sisällä koko päivän. Pitäisi siis mennä ostoksille, mutta käytin just viime viikonloppuna lapsen joululahjarahat kahden juhlamekon ostamiseen, joten pitää ehkä siirtyä kumisaappaisiin. Ja askarrella lapselle joululahjaksi jotain käpylehmiä...

Trumppikin on taas tehnyt jotain tyhmää, mutta tällä viikolla ei näillä haja-ajatuksilla ole ollut mahdollista perehtyä asiaan. Mietityttää kuitenkin kovasti, mihin tämä maailma on menossa. Että meillä pidetään jotenkin normaalina sitä, että uusnatsit marssivat Helsingissä itsenäisyyspäivänä. Saivat ihan luvan ja kaikkea. Jos en olisi niin väsynyt, tämä ajatus itkettäisi ja vihastuttaisi. Nyt olen vaan väsyneenä miettinyt, pitäisikö Facen profiilikuva päivittää sillä alpakka-logolla, mutta taitaa olla jo menneen talven lumia. Tai loskia oikeastaan.

Ainoa joulukoristelu, jota harrastan hyvissä ajoin ennen joulua, on hyasintit. Niitäkään en ole tänä vuonna vielä ehtinyt hankkia, sunnuntaina menen kukkakauppaan. Muut joulukoristeet ilmestyvät sitten perinteen mukaan vasta aaton aattona.

Kuva täältä
Haja-ajatusten virta katkesi, kun lapsi kävi ilmoittamassa, että hänellä on nälkä (huhuuuuu Herra Saarioinen, oletko hereillä??). Pitää siis mennä, palataan asiaan ensi viikolla ja toivottavasti vähän jäsentyneintemien ajatusten kera :) Ei ole muuten mitään käryä siitä, miten sana "jäsentynyt" taipuu... 😂

Mites teillä menee? Ihanaa viikonloppua kaikille 💗

6 kommenttia:

  1. Kiitos haja-ajatuksistasi! On aina jotenkin tosi mielenkiintoista päästä sukeltamaan ihmisten "ihan tavallisiin" ajatuksiin blogiteksteissä. Kun lukee muiltakin tällaisia tekstejä, häviää itseltäkin se taakka harteilta, että aina tarvitsisi olla joku tietty teema tai punainen lanka teksteilleen :)

    Kivaa ja rentouttavaa viikonloppua, Emma! :)

    ps. Ihanaa, että pääset aamutunneille (nyt hopihopi sen kortin ostoon! ;))! Se on harvinaista herkkua ja siksi ihan omanlaistaan treeniä ainakin itselleni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen monta kertaa miettinyt, että pitäisi enemmän kirjoittaa tämmöistä epämääräistä höpötystä, mutta sitten sitä aina tulee mieleen joku täsmällinen aihe. Kiva oli kuulla, että luit mielelläsi :)

      Joo, mä odotan ihan hulluna paria seuraavaa kuukautta, kun mulla on aamupäivisin aikaa liikunnalle. Varsinkin näin pimeään aikaan se on mulle ihan paras aika lähteä liikkeelle! Kortin ostan kun menen maanantaina aamulla Hot Yin -tunnille (ihanaaaaaa!!!!!!).

      Kivaa viikonloppua sulle myös Anna ja kiva kun kävit kommentoimassa <3

      Poista
  2. Niin hyvä nimike kuvaamaan niitä haja.ajatuksia, me like. :) Sellaista meinaan päässä pukkaa vähän väliä olemaan, jonkun asian tulee rekisteröityä, kuten vaikka sinä tuon Trumpin, mutta juuri sillä ehdellä ei sitä asiaa ehdi makustella ja purra ja saattaa se hajainen mieli siihen myöhemmin palailla, etenkin yön pikkutunneilla. ;)

    Ihanaa viikonloppua ja toivottavasti viikonloppuna ajatukset niputtautuu yhteen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yön pikkutunnit ovat juurikin sitä aikaa, kun mullakin haja-ajatukset järjestäytyvät ja niitä ehtii pohtia tarkemmin. Tosin joskus käy niin päin, että ihan selkeät ajatukset muuttuvatkin aamuyöllä sekaviksi ja saavat ihan kohtuuttomia mittasuhteita!

      Ihanaa alkavaa viikkoa sulle Tiia <3

      Poista
  3. Ihan mahtavaa! En ole ikinä hoksannut miettiä, mistä sanat "hajatuksia" tai "hajatelmia" tulee, mutta haja-ajatuksistahan ne. Kiitos tästä viisastuksesta Emma :).

    Ja tunnistan ihan täydellisesti tunteen, kun päässä on vaikka mitä, mutta silti sitä pään sisältöä on vaikea purkaa ulos. Ainakaan niin, että joku muu siitä voisi jotain ymmärtää, kun on itselläkin vaikeuksia :). Mutta tykkään ihan hitsin paljon lukea tällaista tajunnanvirtaa, jossa poukkoillaan asiasta toiseen, mutta silti kaikki on niin hyvin sovitettu yhteen. Taitavan kirjoittajan merkki siis :).

    Mulla on just nyt levollinen mieli, kun muistin eilen hoitaa joulukinkkuasian kuntoon. Elikkäs soittaa paikalliseen Tilapuotiin ja vaihtaa syksyn golfkisoissa voitttamani 10 kg:n harmaasuolatun joulukinkun valmiiksi paistettuun. Poistui ressi kertalaakista ja joulu on pelastettu. Mulla ei kertakaikkiaan kyvyt, eikä hermo riitä siihen kinkunpaistoon, kun joka vuosi se on varmaan 5 tuntia yliaikaan uunissa, eikä silti kypsy. Ja perinteisesti mies lähtee lähi-Siwaan ostamaan taas uutta paistomittaria, kun ollaan varmoja, että vanha (ties kuinka mones..) on rikki :).

    Leppoisaa lauantai-iltaa Emma-ystäväiseni <3. Aamujooga kuulostaa kivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka kehuista <3 Kiva, että tykkäsit lukea ja varsinkin kiva, että sait jostain punaisesta langasta kiinni!

      Kääk, nyt iski joulukinkkukateus :D Toi kinkun kanssa pulaaminen on just sitä jouluun liittyvää ylimääräistä stressiä, aivan ihana, että saat valmiiksi paistetun kinkun! Mä olen monena vuonna ulkoistanut kinkkuhommelit isälleni, joka paistaa sen kotona ja tuo sitten mukanaan jouluaattona ison palan sitä. Itse hoidan kaiken muun ruuan laiton. On jotenkin huojentavaa tietää, että sitä kinkkua ei ole jääkaapissa kilotolkulla odottamassa joulun välipäiviä; meillä siihen kyllästytään kahdessa päivässä ja jos ostan pienenkin kinkun, niin sitä menee väkisinkin roskiin (niin kauheelta kuin se kuulostaakin)! Olen joskus pakastanut ylijäänyttä kinkkua, mutta eihän se kellekään maistu kesäkuussa. Sama homma pätee muuten myös ylijääneisiin laatikoihin!

      Tulipa lämmin olo tuosta "ystväiseni" -sanasta <3 Samaa sanaa käyttäisin mielelläni sinustakin, hassua (ja ihanaa) miten täällä blogipuolella voi ystävystyä, vaikka ei olla koskaan livenä tavattukaan! Ihanaa maanantaita Annukka <3

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!