tiistai 29. joulukuuta 2015

MERIBASSI

Rakastan kalaa ja meillä syödään sitä usein. Ei ihan suositusten mukaan, mutta uskon, että silti useammin kuin keskivertokodeissa (mitä sekin sitten tarkoittaa...?). Meillä onneksi nuoriherra ja mies tykkäävät molemmat kalasta, joten se ei ole este (kuten olen monessa taloudessa kuullut olevan). Merkittävin syy sille, etten tee kalaa useammin on tarjonnan heikkous ja huono laatu. Olen kasvanut meren äärellä ja itsekin kalastanut ja onkinut pienestä pitäen. Minulle tuore kala tarkoittaa sitä, että se on korkeintaan pari päivää vanhaa. Näin ollen kun kalatiskin myyjä sanoo "juu, tuoretta on, kalastettu kuusi päivää sitten", saan hepulin. Kuusi päivää sitten kalastettu kala ei ole tuoretta, vaikka kylmäketju ei olisikaan välissä katkennut! Toinen harmituksen aihe on vähäinen tarjonta, yleensä pakettiin päätyy lohta. Hyvää se on, mutta käyhän se tylsäksi pitkän päälle. Hyvä suomalainen valkoinen kala on aika harvinainen herkku kalatiskillä ja silloin kun sitä saa, hinta on aika järkyttävä. Olen kyllä valmis tukemaan kalastajien äärimmäisen rankkaa työtä, mutta jos kala on kallista JA ei-niin-tuoretta, päädyn mieluummin johonkin muuhun vaihtoehtoon. Kokonaisena kalaa saa edullisemmin, mutta vaikka hallitsen kokonaisen kalan käsittelyn (ja tykkäänkin siitä), on se kuitenkin melko työläs homma arki-iltana.

Siksi olenkin aivan äärionnellinen ja innoissani siitä, että lähistöllemme on avattu ihan oikea, vanhanajan kalakauppa!! Kauppa sijaitsee lähellä työpaikkaani, joten kotimatkalla sieltä tulee olemaan helppo napata mukaan tuoretta kalaa. Toivottavasti kaupanteko kannattaa, onneksi ainakin alkuviikkojen jonoista voi päätellä, että en ole ainoa innostunut!

Kävimme tänään koko perheen voimin kaupalla ja mukaani tarttui ihan uusi tuttavuus, meribassi. En yleensä kovasti perusta muusta kuin suomalaisesta valkoisesta kalasta (ahven, siika ja kuha - nam!!). Yleensä matkoillakin kala on usein pettymys tai sitten pointtina on kastike tai valmistustapa (esim. grillattu pinta) ja fiilis yhdessä - Italia, rantakaupunki, hämärtyvä ilta, Välimeri, lämpö... tuossa tunnelmassa pakasteseikin maistuisi hyvältä. Tykkään kovasti Jamie Oliverista ja hän käyttää kyseistä kalaa paljon, joten päätin tarttua meribassia kiduksista ja kokeilla. Olihan se ajanut tänne viime yönä Göteborgista ja oli taatusti tuoretta. Kokeillaan.



En kuitenkaan ostaessani kalaa ajatellut valmistustapaa sen kummemmin ja mietin kotimatkalla epämääräisesti tekeväni kalan kuin kokonaisen siian: suolaa, voita ja tilliä sisuksiin, kääräisy folioon ja uuniin. Rupesin kuitenkin kotona miettimään, että jos fisu osoittautuu pettymykseksi, on tuo valmistustapa varsin pliisu. Niinpä aloin pitkästä aikaa kehittelemään jotain omaa. Onneksi kirjoitin ohjeen talteen ruokaa tehdessäni, mikä muuten kannattaisi tehdä aina kun kokkaa summamutikassa - mikään ei harmita niin paljon kuin ihanan herkullinen ruoka, jonka valmistustavasta ei ole muuta käsitystä kuin "sitten mä vähän sitä laitoin ja vähän ropsautin mukaan tuota"...

Tämä varmasti toimii myös esim. kokonaiselle pikkusiialle tai kuhalle. Varmasti sen tutun ja turvallisen lohipalankin voisi kypsentää tässä kastikkeessa. Suomalaista ahventa en laittaisi näin, koska mielestäni ahven on parhaimmillaan joko paistettuna tai isäni kalakeitossa (näistä TÄYTYY tehdä postaus myöhemmin). Sellerisuolaa ei löydy kaikkien kauppojen maustehyllyiltä, itse ostin sitä Punnitse & Säästä -kaupasta.

MERIBASSIA TOMAATTISESSA KASTIKKEESSA

2 meribassia (tai esim. siikaa)

1 pieni punasipuli
oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
3-4 rkl tomaattipyreettä
1 rkl fenkolinsiemeniä (riko kevyesti morttelissa)
1 tl sellerisuolaa
suolaa, mustapippuria, sokeria
0,5 l kala- tai kanalientä
silputtua tilliä vajaa kourallinen (tai maun mukaan)

Poista kaloilta pää, huuhtele ja kuivaa ne. Tee kylkiin (koosta riippuen) 3-4 viiltoa. Suolaa kalat kevyesti mahapuolelta ja hiero suolaa myös viiltoihin. Laita kylmään odottamaan kastikkeen valmistumista.



Kuullota pieneksi silputtu sipuli ja viipaloitu valkosipuli öljyssä. Ripauta mukaan vähän suolaa ja anna sipulien kypsyä miedolla lämmöllä. Lisää tomaattipyree (muista kypsentää hetken aikaa), sokeri, fenkolinsiemenet, sellerisuola ja pari pyöräytystä mustapippuria. Kaada kattilaan kana/kalaliemi, sekoita kunnolla, kiehauta ja laske sitten lämpöä niin, että kastike porisee kevyesti. Anna poreilla hellalla n. puoli tuntia. Maista - tarvitaanko suolaa tai ripaus sokeria (koska tomaattipyree)? Kastike on aika tujua, älä säikähdä, niin sen pitääkin olla. Lisää silputtu tilli ja anna porista vielä n. 5 min.

Vuoraa uunivuoka kahdella isolla palalla foliota, laita kastiketta pari kauhallista pohjalle, kalat ja lisää sitten kastiketta niin, että sitä on kalojen mahassa ja päällä (fisujen ei tarvitse uida kastikkeessa). Jätä kastiketta muutama iso lusikallinen tarjoilua varten. Kääri folio tiukaksi paketiksi ja laita uuniin 175 asteeseen n. 40 minuutiksi.




Tarkista kalojen kypsyys (muista varoa kuumaa höyryä kun avaat folion). Jos liha on kypsää, kääri folio kiinni vielä siksi aikaa kun katat pöydät. Avaa lopuksi folio ja perkaa kala joko suoraan lautasille tai tarjoiluastiaan. Toki kalan voisi laittaa myös kokonaisena tarjolle lautaselle, mutta ainakin lapsiperheissä tämä perkaamisreitti toimii parhaiten.




Söimme kalan perunamuusin ja tomaattien kanssa, päällä lusikallinen kastiketta. Hyvää oli! Rakenne oli kiva ja maku miellyttävä, ruotoja oli aika vähän (tämä tiedoksi niille, jotka niitä kammoavat). Meribassi saa varmasti uida meidän keittöömme uudemmankin kerran!

Mukavaa vuodenvaihteen odottelua kaikille!

Emma <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!