maanantai 25. syyskuuta 2017

PÄIVÄN TÄRKEIN ATERIA

Olen monesti kirjoittanut lounaan merkityksestä omaan hyvinvointiini (vanhoja tekstejä voit käydä lukemasta esim. täältä ja täältä). Silläkin uhalla, että toistan itseäni, teen aiheesta taas postauksen; hyvä, monipuolinen ja riittävän runsas lounas on niin tärkeä osa päivääni, että en voi sitä riittävästi painottaa. Aamupalalla on toki myös väliä, mutta jos pitää valita päivän tärkein ateria, se on ehdottomasti lounas!


Vuosikausia lounaani koostui joko kouluruuasta tai useimmiten ei mistään, mikä näin jälkikäteen tuntuu ihan järkyttävältä. Olin tainnut "kouluttaa" kroppani siihen, että se ei edes varsinaisesti tuntenut nälkää päivisin, söin vasta illalla kotiin tultuani. Ja voitte vaan kuvitella, että sitten myös söinkin, nälkä oli siinä vaiheessa ihan mieletön, kuten myös erilaiset mieliteot. Elin vielä tuolloin yksin, joten minulla ei ollut muita suita ruokittavana. Pystyin siis aivan vapaasti syömään mitä sinä päivänä sattui tekemään mieli. Onneksi aika hälventää muistot, joten ihan tarkkaan edes muista kaikkea, mutta kyllä se iltaruoka usein koostui erilaisista valmisruuista ja herkuista. Joita sitten tietenkin seurasi syvä, koko loppuillan kooma. Tein tuolloin toki myös ruokaa itse, mutta usein jotain todella epäterveellistä.

Muistan ajatelleeni aina välillä, että olisi järkevä ottaa eväät töihin. En kuitenkaan vielä tuolloin tajunnut kahta asiaa: tärkein kaikesta on se, että eväät tekee valmiiksi edellisenä iltana. On ihan toivoton ajatus, että niitä alkaisi vääntää aamulla. Toinen tärkeä oivallus oli se, että ei sen lounaan tarvitse olla lämmin ateria, joka on joku ruokalaji. Tällä tarkoitan sitä, että lounas voi olla hyvinkin yksinkertainen kombo, parista raaka-aineesta koostuva salaatti. Tuolloin 2000-luvun alussa salaatti tarkoitti mielessäni salaatti-kurkku-tomaatti -kippoa ja on sanomattakin selvää, että se ei riitä lounaaksi.

Kun aloin ymmärtää tapojen ja rutiinien merkityksen arjessa ja aloin niitä myös harjoitella, homma alkoi sujua. Noista arjen tavoista mun on muuten tarkoitus ihan lähiaikoina kirjoittaa oma postaus, ne ovat niin älyttömän tärkeä juttu. Aluksi seuraavan päivän lounaan väsääminen edellisenä iltana tuntui työläältä ja aikaa vievältä hommalta, mutta kun sitä toisti riittävän pitkään, siitä tuli rutiini, jota en pahemmin edes ajattele nykyjään. Mukaan otettu lounas on mulle välttämätön, koska en koulusta ehdi lähtemään ravintolaan syömään, eikä lämmin, yleensä tosi hiilaripitoinen kouluruoka oikein sovi mulle.

Nykyjään siis pilkon salaattipohjan eväsrasiaan samalla, kun teen salaatin iltaruokaa varten. Joskus "salaattini" on vain paprikapaloja, kuorittu porkkana ja pala kurkkua, joskus taas ihan "oikea" salaatti. Lisäksi heitän mukaan esim. pakkasesta yhden kypsennetyn broilerifileen (teen niitä aina ison satsin kerralla ja pakastan yksittäin), tonnikalapurkin tai palan savukalaa. Riippuen proteiinin määrästä saatan keittää lisäksi yhden munan ja yleensä aina mukaan tulee myös avocadoa. Raejuustopurkki säilyy työpaikan jääkaapissa pari päivää, joten usein lisäilen sitäkin salaatin joukkoon. Joskus lounas on pakkasesta aamulla sulamaan otettu linssikeitto tai pieni annos linssikastiketta, jonka syön salaatin ja avocadon kanssa ilman riisiä tai pastaa. Toimii oikein hyvin niinkin!

Pasta on mulle yksi kaikista huonoimmista lounasvaihtoehdoista, koska sen seurauksena simahdan takuuvarmasti. Mystistä kyllä, kylmä pasta kuitenkin toimii! Tai ei siinä mitään mystistä ole, katsoin kerran Prisma-dokumentin, missä mitattiin koehenkilöiden verensokerin heilahtelua lämpimän pasta-aterian ja kylmän pastan jälkeen ja totta tosiaan: jäähtyneenä pasta ei aiheuta samanlaista verensokerin vuoristorataa kuin lämpimänä. En nyt ala avaamaan ilmiön biologista syytä tässä (haha, varsinkaan kun en ihan täysin muista miten se meni), mutta omat ihmiskokeeni ovat tämän saman asian todistaneet.

Tänään olen kotona kokeita korjaamassa ja tein lounaaksi tosi hyvän, yksinkertaisen ja täyttävän tonnikala-pastasalaatin. Tein samalla kaksinkertaisen määrän ja syön samaa salaattia huomenna töissä. Salaattipohja olisi voinut olla monipuolisempi ja mielikuvituksellisempi, mutta meidän jääkaapista ei tällä kertaa löytynyt muuta :) Tämä salaatti toimii varmasti myös edellispäivänä ylijääneestä uuni- tai savulohesta!


Tonnikala-pastasalaatti (2 annosta)

salaattia
paprikaa
avocado 
pieni purkki (150 g) maissia
purkki tonnikalaa
2 kananmunaa
100 g (kuivapaino) pastaa

2 rkl kermaviiliä
1 tl sinappia
loraus sitruunanmehua
suola, pippuri, paprikajauhe 

Keitä pasta kypsäksi runsaassa, hyvin suolatussa vedessä, huuhtele, valuta ja anna jäähtyä. Keitä myös munat. Valuta tonnikala ja maissit

Valmista kastike kulhossa: sekoita kermaviili, sinappi ja mausteet. Sekoita joukkoon valutettu tonnikala ja jäähtynyt pasta.

Sekoita lautaselle salaattiainekset ja kauho tonnikala-pasta-mössö salaatin päälle. Lisää viipaloitu avocado ja kananmunat.

Ja hei, muistathan käyttää vain vastuullisesti pyydettyä tonnikalaa!

Kahden päivän lounaat, aikaa valmistukseen meni n. 20 min

Yhdestä annoksesta tuli muuten to-del-la täyttävä ja koska olin koko aamupäivän vain istunut työpöydän ääressä, jouduin laittamaan osan jääkaappiin. Veikkaan, että huomenna kun olen taas koko aamupäivän heilunut luokassa, niin sama annos tuntuu just sopivalta! Opettajan työ on yllättävän kuluttavaa, päivän mittaan askeleita kertyy tosi paljon ja aika harvoin tulee istuttua paikallaan pitkiä aikoja.

Blogista löytyy monta lounaaksi sopivaa reseptiä tunnisteella lounas, käy ihmeessä lukemassa! Miten sinä syöt päivällä, otatko eväät töihin? Olisi tosi kiva kuulla muidenkin eväsideoita :)

perjantai 22. syyskuuta 2017

HYVÄN OLON AAKKOSET

Olen aina tykännyt tosi paljon Gloria-lehden artikkelisarjasta, jossa julkisuuden henkilöt listaavat oman elämänsä aakkoset. Mun mielestä on ollut tosi kiehtovaa, minkälaisia asioita ihmiset nostavat esiin. Tuli mieleen, että sama aakkostehtävä voisi toimia myös silloin, kun miettii omaa hyvää elämäänsä ja mitkä asiat siinä ovat oikeasti niitä tärkeitä. Keskityin aakkosiin siis terveyden ja hyvinvoinnin kautta. Ja tästä tulikin tosi kiva tehtävä - välillä aika vaikea tosin, koska joidenkin aakkosten kohdalla oli tosi vaikea valita vain yksi asia (enkä kyllä siinä ihan täysin joka kohdassa onnistunut). Ja luonnollisesti jotkut kirjaimet tuottivat tosi paljon päänvaivaa :)

Avocado. Superhedelmä, jota kehoni välillä suorastaan huutaa. Avocadon terveelliset rasvat tekevät hyvää ja se on myös hyvän makuinen (maustan sen aina kevyesti yrttisuolalla, pippurilla ja lorauksella sitruunaa).

Kuva täältä
Banaani. Toinen superhedelmä, joka on pelastanut monta pitkää iltapäivää. Koitan muistaa napata banaanin mukaan eväskassiin ja säästän sen iltapäivän välipalaksi. Muuten ateriavälini venyy ihan turhan pitkäksi ja siitä seuraa nälkäkiukku...

C-vitamiini. Tankkaan sitä talvella mandariinien ja klementiinien muodossa kilotolkulla.

D-vitamiini. En aikaisemmin huolehtinut tämän vitamiinin säännöllisestä syömisestä, mutta nyt kun olen pari vuotta ottanut deen säännöllisesti, huomaan selvän muutoksen väsymyksen hallinnassa ja yleisessä vireystilassa (varsinkin talven pimeinä kuukausina).

Elämä. Siitä pitää muistaa nauttia ja ennenkaikkea pitää muistaa, että elämään kuuluu myös harmaampia päivä. Elämä on arkea ja jos arjesta osaa ottaa ilon irti, kaikki on helpompaa.

Fuck it! Olen aika rauhallinen tyyppi, mutta kun kuohahdan, teen sen kunnolla. Silloin tekee hyvää haistattaa pitkät ja meuhkata vähän aikaa kunnolla. Suuttumusta ei ole hyvä pitää sisällään, vaan ilma pitää puhdistaa samantien.

Goiji-marja. Not. En ole yhtään päässyt kiinni tähän ulkomaisten "superruokien" hypetykseen.

Hedelmät. Joka kerta kun kuulen, että joku suosittelee välttämään (liikaa) hedelmien syöntiä, saan hepulin. Mun on ihan hirveän vaikea uskoa, että kukaan pystyisi syömään hedelmiä niin, että se vaikuttaisi haitallisesti terveyteen tai painonhallintaan.

Kuva täältä


Ilta. Aika rauhoittua ja ladata akkuja seuraavaa päivää varten. Tarvitsen rauhallisen illan, jos esim. harrastan liikuntaa iltaisin, käyn aivan liian ylikierroksilla monta tuntia, eikä nukkumisesta tule mitään.

Jooga. Olen ihan aloittelija ja tuskastun yleensä joogatunneilla, koska en taivu mihinkään ja kaikki tuntuu niin vaikealta. Silti jokaisen tunnin jälkeen on ihan mahtava olo. Haluaisin ottaa tavaksi 15 minuutin aamujoogan.

Keittiö ja kokkaaminen. Lempipaikkani, jossa rentoudun ja kokatessa saan päästää luovuuteni valloilleen. Edes ankeimpana arkipäivänä kokkaaminen ei harmita.

Lohi. Kala on terveellistä ja kala on hyvää. Tykkäisin syödä useammin kotimaisia "valkoisia kaloja", mutta hinta yleensä huimaa päätä sen verran, että yleensä päädyn loheen. Onneksi se on myös lapsen lempiruoka.

Marjat. Jos mun pitäisi valita marjojen ja karkin (edes suklaan) välillä, marjat veisivät voiton 100-0. Voisin syödä tuoreita marjoja joka päivä ja kesällä teenkin niin. Pakastemarjat ei yllä samalle tasolle, mutta ovat tietenkin parempi kuin ei mitään. Nykyjään kaupasta saa tuoreita marjoja läpi vuoden, mutta välttelen "talvimarjoja", koska eiväthän ne maistu oikein miltään, eivätkä myöskään ole kauhean ekologinen valinta.

Nollaus. On todella tärkeä saada pää nollattua iltaisin ja viikonloppuisin. Pyrin siihen, että turhia menoja olisi mahdollisimman vähän. Lukeminen on mulle ihan parasta pään "tyhjentämistä", olen ollut himolukija ihan pikkutytöstä lähtien.

Optimismi. Opetan päivittäin koulussa aiheita, jotka ovat synkkiä ja pelottaviakin ja yritän tolkutttaa opiskelijoille, että jos emme jaksa olla optimisteja tulevaisuuden suhteen, peli on jo menetetty. Optimismin vastakohta pessimismi imee musta kaikki mehut ja ajaa peiton alle itkemään. Toinen supertärkeä O on opettaminen - ammattini, jota rakastan ja joka on iso osa minua ja persoonaani.

Proteiini. Jokaisella aterialla pitää olla proteiinia, muuten nälkä yllättää liian nopeasti. Ärsyttää kuitenkin liiallinen proteiini-hypetys - tämän ajan iso ongelma on, että kaikki vedetään överiksi.

Q. Luovutan... en keksi mitään :)

Ruoka. Need I say more?? Hyvä ruoka, parempi mieli :)

Kuva täältä

Smoothie. Olen jo usean vuoden ajan tehnyt smoothien aamupalaksi. Tai mun tapauksessa kyse taitaa olla fruitiesta, koska teen sen aina hedelmistä ja marjoista. Proteiinijauheet pilaavat hyvän maun ja koostumuksen, otan protskun aamulla mielummin vaikka munasta.

Tavat. Tavat ja rutiinit arjessa ovat hyvinvoinnin perusta, Kun joka kerta ei tarvitse miettiä, että "nyt teen tämän hyvällä tavalla", arki rullaa ja voin hyvin.

Uni. Ehdoton välttämättömyys, ilman riittävää unta muutun ihmisraunioksi alta aikayksikön. Tunnen ihan valtavaa sympatiaa kaikki kohtaan, jotka joutuvat painiskelemaan uniongelmien tai esim. valvottavan lapsen kanssa. Uni ei välttämättä aina tule heti silloin kun haluaisin, turvaudun silloin melatoniiniin.

Vege. Yritän sisällyttää viikkoon mahdollisimman monta kasvisruokapäivää. Tekee terveydelle hyvää, mutta mulla ehkä tärkein pointti on ekologisuus. Maapallo ei kestä lihantuotantoa tässä mittakaavassa. Haastellista vegeilyssä on saada ruoka maistumaan mielenkiintoiselta. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa!

Kuva täältä
X-kromosomi. Naiseus on välillä ihan kamalaa, mutta yleensä aika ihanaa <3

Y-kromosomi. Ilman miehiä - ja varsinkin omaa miestä - maailma olisi aika kurja paikka :) Minulla on ollut onni kohdata elämäni rakkaus ja jakaa elämäni hänen kanssaan. Hän on toinen puolikkaani, ihminen, jota ilman en pärjäisi. Pus kulta, jos luet tämän <3 Sama kromosomi löytyy tietenkin rakkaalta pojaltamme ja täytyy olla tyytyväinen siihen, että sen lahjoittaja on niin upea mies!

Zeta. Vetää zetaa, nukkua.

Å. Luovutan - tästäkään en saa vedettyä mitään linkkiä hyvinvointiin... :)

Äitiys. Oli aika, jolloin ei ollut varmaa, että pääsen kokemaan äitiyden, josta olen haaveillut ihan nuoresta tytöstä asti. Tärkein tehtäväni elämässä ja merkittävä syy sille, että haluan pysyä terveenä ja hyväkuntoisena mahdollisimman pitkään. Äitiys on antanut minulle enemmän, kuin mikään muu asia ja tekee minut onnellisemmaksi, kuin mikään muu asia.

Öinen aika. Herään joskus aamuyöstä ja jos en heti nukahda uudestaan, nousen tekemään työjuttuja tai kirjoittamaan. Olen ihan supertehokas ja luova aamuyön tunteina.

Kuva täältä

Mitkä on sun hyvinvoinnin aakkoset? Heitän haasteen kaikille bloggaajille jatkaa tätä omissa blogeissaan!

torstai 21. syyskuuta 2017

561 PÄIVÄÄ

1,54 vuotta. 18,47 kuukautta. 80,14 viikkoa. 561 päivää. 13464 tuntia. 807840 minuuttia. 48470400 sekuntia. Sinä perjantaina 1,54 vuoden kuluttua olen elänyt 438288 tuntia. Okei, vähempikin rautalangan vääntäminen riittää eli kyse on 50-vuotis synttäreistäni. Jotka ovat pyörineet lähiviikkoina ja -kuukausina todella paljon mielessäni. Ei siksi, että olisin alkanut vielä suunnittelemaan juhlia, vaan siksi, että olen alkanut miettimään sitä, minkälainen haluan olla sinä päivänä.

Noin neljä vuotta sitten (ihan kauheaa, kun ei nykyjään enää muista asioita kuin viiden vuoden tarkkuudella...) tein aika ison elämänmuutoksen. Siistin ruokavaliotani radikaalisti, aloin kiinnittää huomiota liikkumiseen, rupesin nukkumaan kunnollisia yöunia ja - totta kai - vaikutukset olivat ihan mahtavia. Laihduin ensimmäistä kertaa elämässäni ja tällä kertaa sen takia, että söin ihan älyttömän paljon. Uusi unirytmi vaikutti vireystilaani ja jaksamiseen ennen näkemättömällä tavalla ja minusta, entisestä iltakukkujasta tuli aamuihminen. Liikkuminen toi energiaa päiviin ja jaksamiseen. Elämä hymyili.

Sitten tuli sitä kuuluisaa "kaikenlaista". Läheisen sairastumisesta aiheutunut stressi kulutti, ruokavalio repsahteli ja kiloja kertyi taas uudestaan. Vaihdevuodet antoivat ensimmäisiä merkkejä itsestään ja aloin huomata, että kroppa ei enää toimi ja reagoi kuten aikaisemmin. Tuli kuumia aaltoja (h***tti, että osaa olla rasittavaa!!!), tuli epämääräisiä alakuloja. Tuli ailahtelevaisuutta, mikä ei kuulu normaalisti mun persoonaan. Tuli kaikkea - en edes tälleen ihan kylmiltään osaa sanoa, mitä kaikkea se piti sisällään. Kaikkea.

No, seuraus oli tietenkin se, että kaikki alkoi lipsua. Liikunta jäi ihan ensin, mikä on ihan järjetöntä, koska juuri se pitää nupin kasassa ja auttaa jaksamaan. Ruokapuoli on pysynyt suhteellisen hyvin kasassa, mutta siinäkin on turhan paljon "hyviä päiviä" ja "huonoja päiviä". Tasaisuus puuttuu, mikä ainakin mulle on tärkeää. Alakulot, vetämättömyys, saamattomuus, energiavaje - näistä on tullut uusia kavereitani arjessa, enkä todellakaan tykkää niistä.

Vuoden 2015 lopussa aloittamani blogin kirjoittaminenkin jäi. Rakastan kirjoittamista ja tykkäsin tästä blogista tosi paljon, mutta silti se vain jäi. Selittelin asiaa itselleni sillä, että "en mä oikeastaan edes kirjoita kauheen hyvin", "ei kukaan sitä kuitenkaan lukenut" ja "ketä kiinnostaa", mutta tosiasia kuitenkin on, että kyse oli aika paljon tosta vetämättömyydestä ja saamattomuudesta. Ja siitä, että en oikein enää tunnistanut itseäni enkä sitä, mistä halusin kirjoittaa tai miten halusin kirjoittaa.

Paljon hyvääkin toki jäi elämänmuutoksesta, en sitä sano. Ja muutenkin - tästä tuli jotenkin kauhean synkkä kirjoitus. Olen oikeasti ollut onnellinen, hyvinvoiva ja tasapainoinen. Palaan niihin myöhemmin, koska tarkoituksenani on nyt alkaa kirjoittaa ruuan lisäksi myös näistä teemoista. En kuitenkaan ole ollut vähään aikaan se Emma, joka parhaimmillani olen. Onneksi jotain on nyt tapahtunut mun mielessä ja ajatuksissa, jotain lukkoja on auennut ja olen ihan valtavan inspiroitunut kaikista mahdollisuuksista, kaikesta hyvästä, kaikesta hyvinvoinnista. Ja kaiken taustalla toi ajatus siitä, että 48470400 sekunnin kuluttua on se päivä, jolloin haluan olla paras versio itsestäni ikinä.

perjantai 6. tammikuuta 2017

SUOLAISET MUFFINSSIT JA SOSEKEITTO

Hrrrr, nyt on kyllä vähän turhan kylmä!! Ja kuulemma nyt ihan parin päivän sisällä lämpötilan pitäisi kivuta taas plussan puolelle. En ole kauhean innoissani talvesta koskaan, mutta tämä edestakaisin veivaaminen on kaikista ärsyttävintä. Murrr...

Syväjään innoittamana päätin eilen siivota pakastimen, ajattelin, että on ihan sama vietänkö päivällä aikaa ulkona vai pää pakastimessa. Hanskat kädessä ja fleecetakki päällä kolusin kaapin läpi ja - häpeäkseni myönnän - heivasin ihan suoraan roskikseen kaikenlaista epämääräistä. Olen maailman surkein pakastimen käyttäjä, tunnustan! Säilön sinne jämiä ruuista, jotka eivät ole olleet erityisen maistuvia, ikään kuin pahan päivän varalle. Merkkaan pakasterasiat houkuttelevasti "linssikastike, ei erityisen hyvää", "sosekeitto, ei maistu miltään" tai "pastakastike, pahaa". Just, näitä sitten ihan varmasti tekeekin mieli syödä myöhemmin, oli paha päivä tai ei! Kaikki läks! Kuten myös joskus ennen Jeesusta avatut pakastevihannespussit, joissa on jäljellä neljä maissia. Siis maissinjyvää. Jauhelihapaketti, jonka sisältö näytti siltä, että se on peräisin suoraan ruumishuoneelta. Avattu kalapuikkopaketti, jossa on jäljellä yksi kalapuikko. Vajaa foliovuoka porkkanalaatikkoa vuodelta 2011 - tätä ihmettelen eniten, me ei edes asuttu tässä talossa silloin! Olen siis roudannut sen mukana edellisestä kämpästä. Voi hyvää päivää!

Toisaalta tein myös ihan mahtavia löytöjä: herkkutatteja monta rasiallista (saatu isältä), marjoja koko kevääksi ja jumpassa käyttämäni vesipullon jäähdytinosan. Järjestin pakkasen sisällön niin, että marjat, leivät, ruokajämät sun muut ovat omissa laatikoissaan ja tein listan siitä, mitä syötävää pakkasesta vielä löytyy. Tein myös pyhän lupauksen siitä, että pakastimeeni ei päädy enää ikinä mitään syömäkelvotonta tai järjettömiä pussin pohjia! Tuntui ihan kamalalta heittää pois sellainen määrä ruokaa.

Tarkoitukseni oli tehdä Marian ohjeen mukaan sitruunaista kanacouscoussalaattia, mutta päätin siirtää sen loppiaiselle ja käyttää edes jotain helvetillisen pakastimeni sisällöstä. Kaksi rasiallista kurpitsasosetta muuttui sosekeitoksi, joka oli... noh, niin kuin sosekeitot mun mielestä yleensä aina, aika mitätöntä. Ihanaahan tuommoinen kuuma keitto on pakkasella, mutta ei se juurikaan pidä nälkää ja on usein muutenkin aika vaisua.

Mutta se, mikä oli herkkua, olivat nämä suolaiset muffinssit! Alkuperäinen ohje löytyy ah niin ihanasta Liemessä-blogista, minä tietenkin vähän tuttuun tapaani tuunailin niitä. Näitä jäi ylikin perjantaiaamuksi: pikainen lämmitys uunissa ja ihan älyttömän ihana vapaapäivän aamupala oli valmis!



Suolaiset muffinssit (14 - 16 kpl)

5 dl jauhoja
(esim. 3 vehnä + 2 graham)
3 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 munaa
2 dl maustamatonta jugurttia (koska kermaviiliä ei ollut)
1 dl kauramaitoa (tavallinenkin varmasti passaa)
1 dl ruokaöljyä
2 tl kuivattua rosmariinia
1 tl kuivattua salviaa

aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna
Brie-juustoa
siemeniä

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Siivilöi jauhot, leivinjauhe ja suola kulhoon. Vatkaa munat, jugurtti, maito, öljy ja mausteet. Sekoita jauhoseokseen.
 
Kääntele tomaattisilppu taikinan joukkoon. Lusikoi taikina muffinsivuokiin. Tuikkaa jokaiseen muffinssiin pala Brietä. 

Ripottele pinnalle siemenet ja paista uunissa n.15-20 minuuttia.




En ole muuten koskaan tehnyt yhtäkään muffinssiohjetta niin, että saisin tulokseksi saman määrän muffinsseja kuin alkuperäisessä ohjeessa. Näitäkin tulee alkuperäisen ohjeen mukaan 10 - 12 kpl. Aikaisemmista vahingoista viisastuneena varaan aina vuokia valmiiksi tarpeeksi, jottei kesken niiden täyttämisen (mikä on aina enemmän tai vähemmän sottaista touhua) tarvitse ruveta kaivamaan laatikosta lisää.


Levollista loppiaista ja viikonloppua kaikille <3

torstai 5. tammikuuta 2017

VAHINGOSSA HYVÄÄ RUOKAA

Heh, näin tosiaan pääsi käymään :) Tarkoitus ei ollut tehdä sen kummempaa kuin ihan tavallista lohta uunissa ja jotain siihen lisukkeeksi, mutta siinä puuhastellessa homma muuttui astetta mutkikkaammaksi. Helppo ruoka tämä on, en sitä tarkoita, mutta tosiaan tälle makulinjalle ei ollut alunperin tarkoitus lähteä.


Meillä syödään tosi usein kalaa, mutta harvemmin olen siitä kirjoittanut, koska pysyn yleensä samoissa vanhoissa ja tutuissa resepteissä. Tai no, eipä niitä edes voi resepteiksi sanoa, koska ovat niin simppeleitä (kalalle ripaus suolaa ja pippuria, loraus oliiviöljyä, silputtua tilliä jos löytyy, ehkä vähän sitruunaa ja uuniin). Tänäänkin tein toisen fileen tuolla ohjeella, koska nuoriherra rrrrakastaa lohta ja perunaa ihan vaan semmoisenaan. Eikä siinä mitään, tykkään kyllä itsekin ja kylmä lohi salaatin kanssa on myös tosi hyvä eväsruoka seuraavana päivänä.

Välillä kuitenkin tekee mieli kokeilla jotain uutta ja kalaa fileoidessani muistin lukeneeni kivan ohjeen Anu Marinin kirjasta Aktivoi aineenvaihduntasi (by the way, suosittelen ko. kirjaa kovasti). Anun tarkkaa ohjetta mulla ei ollut käsillä, mutta aika lailla tähän malliin se taisi mennä. Koska tein taas tuttuun tyyliin näppituntumalla, niin tarkkoja määriä mulla ei valitettavasti ole laittaa tähän ohjeeseen. Ja kannattaa siis aloittaa tuon kermaviilikastikkeen tekemisellä, jotta se ehtii mausta jääkaapissa.



Cashew-lohi

(kirjo)lohifile
suola, pippuri
sitruunaa
oliiviöljyä
cashew-murskaa (kourallinen pähkinöitä)
hunajaa
(chilihiutaleita)

Mausta kala suolalla ja ripauksella mustapippuria. Purista päälle puolikkaan sitruunan mehu ja lorota päälle hieman oliiviöljyä. Levitä öljy sormin kalan pintaan.

Murskaa kourallinen cashew-pähkinöitä muruiksi ja levitä tasaisesti kalan päälle. Lorota päälle juoksevaa hunajaa ja ripottele vielä halutessasi pinnalle chilihiutaleita.

Kypsennä kalaa 200 asteessa noin 30 min. Anna vetäytyä palsternakkojen kypsymisen ajan ja tarjoa huoneenlämpöisenä.

Palsternakkaranskalaiset

3 isoa palsternakkaa
öljyä
suola, pippuri
paprikajauhe

Kuori ja paloittele palsternakat. Sekoita joukkoon öljy ja mausteet ja levitä uunipellille. Paista 225 asteessa noin puoli tuntia. Kääntele välillä ja tarkkaile, että eivät pääse palamaan liikaa. Nämä ovat tosi hyviä niin, että ovat vähän kärtsänneet!

Kapris-kermaviilikastike

purkki kermaviiliä
suola, pippuri
paprikajauhetta
kurkumaa
chilijauhetta
Dijon-sinappia (reilu teelusikallinen)
pikkupurkki kapriksia valutettuna

Sekoita kaikki ainekset ja anna muhia jääkaapissa tunnin verran.


Tästä tuli niin hyvää, että uskallan suositella vaikkapa loppiaispöytään, jos sitä on tarkoitus viettää astetta juhlavammin. Meillä ei ole sen kummempia suunnitelmia loppiaiseksi, mitä nyt meinaan siivota joulun pois ja alkaa vähitellen valmistautumaan töihin paluuseen. Mulla on ollut melkein kolmen viikon joululoma ja on kyllä ollut onnistunut loma. Ensinnäkin olen pysynyt terveenä, mikä on poikkeuksellista - olen yleensä tunnollisesti aina joululoman sairaana. Loma on tuntunut tosi pitkältä ja olen ihan täysin vieraantunut siitä ajatuksesta, että ensi viikolla pitää taas olla skarppina luokan edessä, ajatella ja edes yrittää vaikuttaa fiksulta :) Eli viikonloppuna pitäisi vähän taas yrittää harjoitella tuota fiksuna olemista... Ja töihin palatessani saan myös tietokoneen päivitettyä ja kuvankäsittelyohjelman toimimaan!

Hassua muuten, miten ihan jo pari päivää ilman sokeria tuntuu kropassa ja mielessä. Ajatus on kirkkaampi, olo on kevyempi ja ihokin näyttää fressimmältä. Mun ei ole edes tehnyt mieli mitään herkkuja koko viikkoon, tiedä sitten mistä se johtuu. Hyvä näin, herkkuvapaa tammikuu jatkukoot!

Ihanaa loppiaista kaikille, nauttikaa pitkästä viikonlopusta ja raikkaasta pakkassäästä. Tosin toi -18 on mun makuun jo vähän turhan rapsakka keli... Mutta hei, ei valiteta, parempi tämä on kuin se pimeä sadesää! Aurinkokin näyttäytyy tällaisina päivinä <3

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

VUODEN VIIMEINEN


Vuoden ensimmäinen päivä on mulle perinteisesti aina ollut edeltävän vuoden viimeinen :) Tammikuihin on aina enemmän tai vähemmän liittynyt erilaisia lupauksia ja päätöksiä, mutta ne saavat vielä tämän päivän odottaa. Laihdutuskuurit, elämäntapamuutokset, tipattomat, liikunnan aloittamiset, kaikki ne yleiset tammikuun jutut olen minäkin joskus nuorempana aloittanut, mutta aina vasta 2.1. Tänään on aina ollut vielä aika lörsötä, vetelehtiä, herkutella ja hyvällä omallatunnolla.

Kuten edellisessä tekstissä kirjoitin, en meinaa tälle vuodelle asettaa yhtäkään tavoitetta, yhtäkään tienviittaa tai yhtäkään kieltoa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tapoja voisi parantaa tai pyrkiä muutokseen. Mulla on yksi selkeä muutos tiedossa tämän vuoden alkuun ja se on sokerista irrottautuminen. En ole koskaan ollut kauhean paha sokeriaddikti, mutta viime syksynä (oikeastaan koko viime vuoden ajan enemmän tai vähemmän) sokeri sai minusta semmoisen niskalenkin, että olen taipunut sen edessä. Yleensä ehdottomuudet eivät ole mua varten missään asiassa, mutta tämä sokerihomma on selvästi joko tai -juttu. Aluksi siitä on päästävä 100 % eroon, sitten joskus myöhemmin voin taas yrittää kohtuukäyttöä, mikä multa on aikaisemminkin onnistunut. Yritin irrottautumista jo marraskuussa, mutta kestin surkeat kaksi päivää... Tammikuussa mun on tarkoitus kokeilla erilaisia sokerittomia jälkiruokaherkkuja, niistä sitten myöhemmin sitä mukaa kun niitä valmistuu (tunnisteella "sokeriton").

Mutta koska tänään on vielä viime vuosi, meillä herkuteltiin pannukakulla :) Meidän suunnalla oli pitkästä aikaa upea sää, joten lähdimme pitkälle Pokemon-lenkille, minkä jälkeen päiväsauna ja pannukakku. Ja sitten luonnollisesti päikkärit! Varsinainen neljän peen päivä :)


Kukaan ei tehnyt parempaa pannukakkua kuin isoäitini, en minäkään. Tällä perusreseptillä tulee kuitenkin lähes yhtä hyvää, kunhan pannukakun malttaa antaa kypsyä riittävän pitkään. Uunipellin voiteleminen voilla on myös tärkeä juttu, jos haluaa pannukakkuunsa rapean ja tummuneen, lähestulkoon palaneen, reunan. Kulmapalat ovat ihan parhaita! Varaan ne aina itselleni vedoten kokin oikeuksiin :) Jos et ole vielä kokeillut vaniljasokeria ja kardemummaa pannukakkuun, kokeile ihmeessä!



En tykkää äklömakeista hilloista, joten sekoitin valmiin mansikkahillon sekaan kohmeisia pakastemansikoita. Miehet halusivat vielä kermavaahtoakin annoksensa kruunuksi, mutta se ei ole mua varten. En yleensä koskaan juo maitoa, mutta pannukakun kanssa on saatava jääkylmää rasvatonta maitoa. Jäähdytän lasin aina etukäteen pakastimessa, jotta maito pysyy kylmänä koko herkuttelun ajan.

Perinteinen pannukakku

3 kananmunaa
7,5 dl maitoa
3,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
2-3 tl vaniljasokeria
ripaus kardemummaa
100 g sulatettua voita + uunipellin voitelemiseen

Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita joukkoon maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita muna-maitoseokseen. Jätä taikina lepäämään noin puoleksi tunniksi.

Säädä uuni 225 asteeseen. Sulata voi ja sekoita taikinaan. Voitele uunipelti voilla (huolehdi, että varsinkin kulmiin tulee riittävästi) ja kaada taikina pellille.

Paista uunissa 30 - 45 minuuttia. Aika vaihtelee uunin mukaan, tarkkaile pannukakkua kypsentämisen aikana. Anna kypsyä, kunnes melko tumma, lähes kärtsännyt reunoilta. Nosta pelti uunista ja anna vetäytyä n. 15 minuuttia. Tarjoa haluamasi hillon ja jääkylmän maidon kanssa.

Vuoden 2016 herkuttelut, ne olivat nyt tässä. Kiitos ja näkemiin sokeri, tavataan taas joku päivä. Veikkaan, että mulle tulee ensin ikävä, mutta koitetaan kestää!



Meillä ruvetaan nyt katsomaan Hobitti-trilogian ensimmäistä osaa. Taru Sormusten Herrasta on ollut mulle yksi järisyttävimpiä lukukokemuksia koskaan ja tarkoituksena on vähitellen alkaa ujuttamaan tuota nuorta herraa (ja vanhempaa myös) kohti sitä maailmaa. En ole itsekään nähnyt Hobitti-elokuvia, joten mielenkiintoisia ja kivoja tunteja edessä.

Kuva täältä
p.s. kuvankäsittelyohjelmani ei jostain syystä käynnistynyt, enkä jaksanut nyt ruveta pulaamaan tietokoneen kanssa. En siis saanut kuvia muokattua millään tavalla. Koittakaa kestää... :)

lauantai 31. joulukuuta 2016

PAREMPAA VUOTTA 2017

Tein vuosi sitten klassisen mokan ja asetin tulevalle vuodelle hurjasti odotuksia. Osa oli ihan järkeviä, mutta loput ihan liian ylimitoitettuja ja epärealistisia. En onneksi niistä kauhean paljon huudellut ääneen, en täällä enkä muuallakaan - hyvä niin, koska vuosi 2016 osoittautui aika kehnoksi. En sano, että se olisi ollut huono, mutta parempiakin on ollut ja toivottavasti tulee myös tulevaisuudessa.

Käyn läpi jonkunlaista muutosprosessia pääni sisällä. Se alkoi jo pari vuotta sitten ja tuntuu jatkuvan aina vaan suurempana. En tiedä onko kyse (surullisen)kuuluisasta keski-iän kriisistä vaiko mistä, mutta jotain tapahtuu ja jatkuvasti. En kuitenkaan suostu kriiseilemään enää aiheesta (niinkuin ehkä tein vuosi sitten?), vaan annan elämän viedä. Niin olen tehnyt lähes koko elämäni ajan ja aina se tie on minut vienyt perille. Ja yleensä myös kohti jotain parempaa ja ihanaa. Oli siis ihan turha yrittää viitoittaa sitä tietä itse liian tarkasti!

Noin vuosi sitten kirjoittamassani tekstissä hapuilin aihetta, mutta olin hakotiellä. Jo silloin kuitenkin mielessäni pyöri lause Gretchen Rubinin Onnellisuusprojekti -kirjasta ja tuo lause on "piinannut" minua koko tämän kehnon vuoden ajan. Piinannut, mutta hyvällä tavalla. En ole ymmärtänyt, mitä se kohdallani tarkoittaa ja olen työstänyt asiaa koko vuoden ajan. Nyt alan vähitellen käsittämään mistä kohdallani on kyse.

En kuitenkaan meinaa sortua samaan virheeseen kuin viime vuonna. En aseta itselleni yhtäkään tavoitetta, yhtäkään tienviittaa tai yhtäkään kieltoa. Jatkan onnellista elämääni kuten ennenkin ja luotan siihen, että olen oivaltanut mihin olen matkalla. Ja kuten viime vuonnakin, ajattelen yhä, että päämäärällä ei niinkään ole väliä, matka sinne on se, mikä merkitsee.

Niin, mikä se lause olikaan?

Haluan muuttaa elämääni muuttamatta elämääni.

En ala avaamaan lausetta yhtään, jokainen tulkitkoot sen omalla tavallaan. Joillekin se ei varmastikaan merkitse mitään, toinen saattaa saada siitä saman kipinän kuin minä. Joku tulkitsee lauseen kirjaimellisesti, toinen näkee syvemmälle.

Kaikille teille siellä ruudun takana ihanaa alkavaa vuotta 2017!! Olkoot se onnellinen ja täynnä kaikkea sitä, mikä tekee Sinut onnelliseksi <3

Kuva täältä